Belle Epoque on ulkokuoreltaan hyvin kaunis elokuva. Se on kauniisti kuvattu, kuvissa vilahtaa espanjalaisia kaunottaria ja Espanjalaiset maisemat ovat ihan nättejä. Sisällöltään elokuva on pääasiassa romanttista hömppää, vaikka mukaan onkin tungettu vakavampiakin asioita. Pläjäys ei ole mitenkään erikoinen, vaikka voittikin parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin, mutta siinä on jotain taikaa tai jotain sellaista, joka saa katsojansa täysin elokuvan maailman lumoihin. Elokuvan tarjomien 104 minuutin aikana ei halua tehdä mitään muuta kuin nauttia elokuvan tarjoamista hetkistä. Leffan päätyttyä ei katsoja kuitenkaan tunne kokeneensa mitään elämää suurempaa.
Espanjan sisällissota on loppumaisillaan ja eletään vuotta 1931. Siihen ei kuitenkaan pahemmin keskitytä, vaan tarina kertoo nuoren karkulaisen, Fernandon, matkasta pieneen kylään. Hän jatkaisi muuten matkaansa, mutta kylässä hän kohtaa Manolo-nimisen leppoisan vanhuksen. Fernando aikoo jatkaa pienen visiitin jälkeen matkaansa, mutta nähtyään Manolon kauniit tyttäret, hän päättää jäädä vielä vähäksi aikaa. Sisarusten päät menevät pyörälle, kun Fernando pistää vipinää rauhallisen maaseudun arkeen.
Vaikka elokuva on pohjimmiltaan vakava ja leffassa on mukana paljon draama-aineksia, niin pääasiassa katsoja saa kuitenkin katsella romanttista komediaa. Hollywoodin saman genren edustajat saavat yleensä voimaan pahoin siirappisuudellaan, mutta tämä poikkeaa niistä edukseen. Ote on elämänmakuinen ja mukavan leppoisa. Leffan tyylin takia pienet poliittiset sivujuonet tuntuvat aika raskailta. Filmi on paikoin myös aika jäykähkö, mistä vähän miinusta.
Belle Epoque – muutosten aika on siis kaiken kaikkiaan mukava tapaus. Ohjaus on ihan menevää, käsikirjoitus ihan ok ja näyttelijät ihan hyviä. Penélope Cruz nähdään nuorimmaisena sisarena ja hänen nimellään leffaa mainostetaankin. Jonkinlaisena tytön läpimurtona tätä pidetään, mutta hän on kuitenkin yllättävän pienessä osassa. Moitteita Cruz roolinsa joka tapauksessa hoitelee. Pääosassa Fernandona nähtävä Jorge Sanz vaikuttaa vähän innottomalta, ei mitään täysin huonoa työtä häneltä kuitenkaan nähdä. Manolona nähtävä Fernando Fernán Gómez ansaitsee myös maininnaan hienosta roolisuorituksestaan.
Tässä on sitä jotain. Ei minulle mikään erikoinen tapaus, mutta kuitenkin viehättävä leffa. Suosittelut siis lähtevät täältä suunnasta.
