Kun elokuva käytännössä kertoo ideansa ensimmäisen vartin aikana, ei loppu monesti ole mairittelevaa. Tai ei ainakaan ole Kaksoismurhan kohdalla. Ashley Juddin ja Tommy Lee Jonesin tähdittämä draamatrilleri on pahasti kateissa ja etsii omaa suuntaansa. Samaa harhailua toteuttaa myös leffan sankaritar, Elizabeth Parsons (Judd).
Homman nimi on se, että Elizabeth elää unelmaansa poikansa ja miehensä Nicholasin kanssa. Nicholas näyttää kieltämättä kierolta taideluihulta, mutta tarjoaa vaimolleen silti unohtumattoman venereissun. Romantiikka tosin on loppupeleissä vähissä, kun reissun päätteeksi kansi on veressä, mies kateissa ja vaimo ymmällään. Vankilareissuhan siitä on lopulta luvassa – ja syyttömän naisen hymy alkaa hyytyä. Ja tietenkin kostoreissunpoikasta viritellään myöhemmin.
Kaksoismurha pelailee rouva Parsonsin sisällä sykkivällä kaipuulla ja vihalla, mutta tekee sen niin vaisusti, että trilleri-sanan voisi ottaa genretyksestä pois. Myös hauska lakipykäläjuttu otetaan mukaan, mutta siihenpä se sitten jääkin. Lopputwistiyritys on vain… yritys. Sankarittaren perässä kompuroiva Tommy Lee Jones näyttää hyvin tympääntyneeltä menoon, mutta niin kyllä näyttää koko produktio. Ashley Judd säteilee paikoin (lähinnä vain konkreettisesti, ei osassaan), mutta loppukliimaksissa ilme voisi olla jopa huolestuneempi. Paljon huolestuneempi.
Eräs nimeltä mainitsematon henkilö totesi Double Jeopardyn olevan ”p*ska leffa, muttei niin p*aska, etteikö sitä kerran puoliväkisin katsoisi”. Ja näin on näreet. Ohjaaja Bruce Beresfordin suuruudenpäivien voisi nähdyn perusteella olettaa olevan enemmänkin kuin viidentoista vuoden takaisia.
