Tehdäänpäs nyt jotain selväksi. Viimeinen samurai kertoo viimeisestä samuraista. No, mitäs sitten? Samurait olivat japanilaisia sotureita. No, mitäs sitten? Viimeinen samurai-elokuvassa nimikkohahmoa kuitenkin esittää ”Pätkä”-Tomppa Cruise. No, mitäs sitten? No sitä vaan, että Cruise ei taida olla japanilainen, ja vaikka näin ei onneksi leffassa väitetäkään, tämä pienenpieni yksityiskohta onnistui häiritsemään ainakin meikäläistä koko elokuvan ajan. Mission: Impossibleissa ja Top Gunissa häärännyt, superärsyttävä Pätkis lähtee tällä kertaa siis kouluttamaan japanin keisarillista armeijaa, jotta nämä pärjäisivät taistelussa kapinoivia samuraita vastaan. No, mitäs sitten? No, Pätkiksen kouluttamat joukot hakataan kuin Vaasan Sportti divarin finaaleissa. No, mitäs sitten? Pätkis taistelee niin urheasti, että samuraikenraali Katsumoto säästää tämän hengen ja vie ”vangin” leiriinsä, jossa hemmon haavat saa hoitaakseen nainen, jonka lapsista Tomppa teki isättömiä taistelukentällä. No, mitäs sitten? Kun filkan nimi on Viimeinen samurai ja se on Hollywoodkuvaus häviävistä perinteistä ja Tom Cruisesta Japanissa, niin kyllähän sen nyt tyhempikin arvaa, mitäs hittoa sitten tapahtuu.
Viimeisessa samuraissa on sinäänsä ihan mielenkiintoinen tarina, ja kuvat ovat paikoittain näiden, jälleen, muotiin nousseiden miekankalisteluspektaakkeleiden komeimpia, ei Viimeinen samurai juuri erotu joukosta. Sääli, sillä pläjäyksessä olisi ehdottomasti ollut potentiaalia, mutta toteutus kusee, pahasti. Tarinankerronta on kornia, draaman kaari töksähtelevä ja ennalta-arvattava, siis todella ennalta-arvattava, loppuratkaisu on lähes yhtä kova floppi kuin Ocean’s twelvessä ja pääosa vaatisi ehdottomasti siedettävämmän yrmyn kuin Cruise. Viihdearvo, joka sentään pitelee Viimeistä samuraita aika pitkään jaloillaan, putoaa ropisten ihan samalla tavalla kuin Tomppa taistelukentällä, mutta harmi vain, että vaikka Pätkis kompuroi pystyyn aina, ei viihdearvo pääse kuin polvilleen ja kuolee sitten haavoihinsa.
Sivuroolien näyttelijät sentään loistavat. Varsinkin Ken Watanabe, joka heittää erinomaisen roolin. Muutamat kohtaukset ovat oikeasti ihan komeita, ja koko uhrautumis -ja viimeinen taistelu-teema, joita käsiteltiin jo kymmeniä vuosia sitten ja paljon paremmissa elokuvissa, toimivat edelleen yllättävän hyvin. Harmi vain, että loppuratkaisu ei sitten mene niinkuin sen noita teemoja käsittelevässä elokuvassa pitäisi mennä. Tämä ei silti tarkoita, ettäkö loppuratkaisu olisi yllättävä. Ehei, päinvastoin, muutaman Hollywoodspektaakkelin elämänsä aikana nähnyt arvaa kyllä nopeasti, mitä tuleman pitää. Ja vaikka Viimeinen samurai ei kestäkään pisimpään viime vuosien rymistelyistä, on se silti ehdottomasti venytetty ja pitkäveteinen.
Toivotaan selvästi ihan lahjakkaalle, mutta haparoivalle ja tällä kertaa kompromisseihin taittuneelle ohjaaja Edward Zwickille parempia kässäreitä ja kehittyvää taitoa, sillä silloin mies saattaa saada aikaan jotain varteenotettavaakin. Japanilainen samuraikulttuuri ja sen katoaminen ovat elokuvan, parikin ansaitsevia aiheita, mutta toivotaan, että seuraava aihetta käsittelevä pläjäys olisi parempi, kuin tämä.
