Turkoosina kimmeltävä meri, haaksirikko, paratiisisaari, kaksi kaunista lasta ja vanhus. Siinä lyhykäisyydessään vuonna 1980 valmistuneen Sininen laguuni-elokuvan alkuasetelma. Kun vanhus sitten mystisesti menehtyy, kauniit lapset joutuvat pärjäämään vastedes omillaan. Lapsista ehtii kasvaa kauniita nuoria (Brooke Shields ja Christopher Atkins) kun se kaukaa ajava laivakaan ei koskaan saavu.
Pari vuotta aiemmin ilmestyneen Grease-elokuvan ohjaaja Randal Kleiser tarttuu tähän Robinson Crusoe-tarinaan rohkealla otteella. Tuloksena on huvittavan naivi, mutta aikuisen silmään hyvinkin eroottinen rakkaustarina, joka ei pääse juonenkäänteillään yllättämään katsojaa missään vaiheessa. Kaikki on raivostuttavan ennalta-arvattavaa ja kliseistä. Maisemat ovat kauniit, pääpari on kaunis ja vaatteetonta vartaloakin näkyy, tosin Brooke Shieldsin alastoman figuurin takia tätä elokuvaa on turha katsastaa. Shieldsin hiukset kun on monessa kohtauksessa liimattu taitavasti rintojen päälle.
Kultaisella 80-luvulla tämä teiniseikkailu lienee toiminut monen nuoren seksivalistuselokuvana. On se nyt kumma, jos ei kaksi nuorta millään tajua, miten ne lapset syntyvät. Vastaavanlaista alkeellista tietämättömyyttä on harvoin elokuvissa nähty, ellei sitten lasketa Stephen Kingin kirjaan perustuvaa Carrie-filmatisointia.
Vaikea sanoa, kenelle tämä elokuva on todellisuudessa suunnattu. Kenties tirkistelynhaluisille varhaisnuorille. Aikuista katsojaa elokuva joka tapauksessa huvittaa ja hävettää. Mutta voi sinua, nuori Brooke (15 v.), kylläpä olet kaunis, vaikka esitätkin käsittämättömän typerää tyttöä autiolla saarella. Ainoa lohdutus lienee, että Christopher Atkinsin osaksi on jäänyt esittää vieläkin typerämpää poikaa.
nimimerkki: Giga
