David Samuel ”Bloody Sam” Peckinpah viinahuuruissaan otti ja paukautti westernin hautaan teoksella [movie]Hurja joukko[/movie] ja se meni sinne roiskuttaen verta kuin paloletku. Ennen kuin Sam saattoi laittaa vanhat ukot ampumaan hidastetusti genre-elokuvaa .45:llä rintakehään kanssa hän opetteli tuntemaan genren lait ja käytännöt. Toisessa elokuvassa mukana ei paljoa ole sittemmin ikonimaista käsialaa ”Bloody Samilta”, mutta muutamia kaikuja kuitenkin on kuultavissa ja nähtävissä.
Judd (Joel McCrea) ja Gil (Randolph Scott) ovat vanhoja lainvalvojia ja Juddin johdolla he ottavat tehtäväkseen hakea kultalastin kaivokselta. Äkkirikastumisen aika ohitse ja tasaisen tuottamisen aika on nyt, mutta vanhanaikainen toiminta ei ole menettänyt viehätystään. Nuorukaisena mukaan tulee Heck (Ron Starr) ja matka ei ole helppo. Mukana on paitsi karskeja kaivosjermuja myös äksy isäukko (R.G. Armstrong) jolla on kaunis tytär Elsa (Mariette Hartley) ja muitakin uhkia on luvassa.
Joel McCrea ja Randolph Scott tekevät vahvat roolit vanhentuneina ukkoina jotka ovat keinutelleet lain molemmilla puolilla ja oppineet karskeiksi ja kyvyttömiksi asettumaan yhteiskuntaan. Uskollisuus, kunniallisuus ja itsensä kunnioittaminen ovat tärkeitä ja kun vanhat jermut haistavat tilaisuuden sankarilliseen loppuun ottavat he sen vastaan avosylin. Genretietoisena ”Bloody Sam” pitää verisen loppuhuipennuksen varsin kesynä myöhempään verilöylyyn verrattuna, mutta tunnelma on hyvä. Ron Starr on tyhmä nuorukainen kokonaisuudessa ja Mariette Hartley on kaunistus.
Kokonaisuus ei ole ”Bloody Samin” parhaimmistoa, sillä hänen vahva, tunnusomaisen kiihkeä tyyli hakee vielä muotoaan ja ratkaisut ovat vielä varsin siloiteltuja. Toimiva genrewestern vahvuuksineen ja heikkouksineen ja Sam Peckinpahin ohjaustyö on pelkkä lisädetalji.
