Vihamielinen avaruuselukka oli iso suksee. Tuottoisan, mutta vähemmän loistokkaan ohjaajauran takonut [I]Cormanoraptor americanus[/I] oli siirtynyt päätoimiseksi tuottajaksi kiskomaan esiin uusia lahjakkuuksia ja ukko tiesi kulkea jo puhkotuista aukoista. Kekseliään hömelön nimen [I]Galaxy of Terror[/I] on yksi ukon harjoituksia kyseisessä metodissa ja ohjauksen ja tarinoinnin isoin vastuukiho on Bruce D. Clark. Se oli myös ukon viimeinen ohjaustyö joten [I]Cormanoraptor americanus[/I] taisi olla tyytymätön tuloksiin.
Piinkovan kapitalistin ja aidan matalimmasta kohdasta ylittävän Cormanin suorastaan minimalistinen ote näkyy siinä että leffa ei haaskaa kerronta-aikaa miljöön tai henkilöhahmojen kaltaisiin höpöhommiin. Joka tapauksessa avaruusalus kolaroi ja pelastusretkue lähtee perään ja löytää romuttuneen sotkun. Sotkun aiheuttaja aiheuttaa mielellään lisää sotkua. Sotku tarkoittaa erikoisefektein toteutettua veriläträystä.
Käsikirjoitus on melkoista huttua joka kopioi sitä isoa avaruuselukkasukseeta aika ronskein ottein, joten henkilöhahmoja ei todellakaan pysty tehokkaasti erittelemään. Ne ovat genren vaatimia tollukoita ja yrmyjä ja voipa sitä bongata Robert Englundin ja Sidney Mosesianin kaltaisia tunnetumpia nimiä. Kameran takana tuotantosuunnittelussa vaikutti sellainen juippi kuin James Cameron ennen kuin pääsi debytoimaan ihan kuvauspaikan isokihona. Visuaalisesti leffa onkin budjettiaan ja käsikirjoitustaan korkeammalla tasolla ja se on hieman yllättävää ja vertakin tirskuu.
Kuvallisesti miellyttävä remellys tuottajapedolta [I]Cormanoraptor americanus[/I], mutta käsikirjoituksen vähemmän koherentti rakenne tekee leffan katsomisesta jurnuuttavan kokemuksen. Kiinnostusarvo ei löydy elokuvasta itsestään ja se ei ole koskaan miellyttävää.
