Jazzahtava Dave Garver (Clint Eastwood) on DJ joka kohtaa Evelynin (Jessica Walter) joka on se persoona joka aina haluaa kuulla saman kappaleen. Varsin harmittoman oloinen kohtaaminen fanin kanssa osoittautuu vähemmän miellyttäväksi pitkällä tähtäimellä, sillä tämän persoonallisuus on enemmänkin Babylonian Ishtar-jumalattarelta omaksuttu. Se tarkoittaa raivokkaan omistushaluisen mustasukkaista ja sellaisen kiinnostuksen kohteena oleminen ei ole herkkua.
Itämehdän Clintti aloitti kovanaamojen rooleissa ja sellaiseen reilu 190 cm vertikaaliulottuvuutta auttaa tosi hyvin, mutta taiteellisesti kunnianhimoinen näyttelijä päätti loikata sivuraiteelle siirtymällä ohjaajaksi ja ihan erilaiseen genreen. Jo Heims ja Dean Riesner rustailevat tarinan jonka keskushenkilö on ihan vaan tavanomainen jannu joka joutuu sairaalloisen mustasukkaisuuden kohteeksi. Tarinan lähtökohta soveltuu moneen genreen ja juonirakenteeseen ja Itämehtä tekee sen aika konservatiiviseksi jännäriksi mikä esittelee lähtökohdan, antaa hengähdystauon ja lopulta traaginen tapahtumaketju laukeaa vähemmän kaunein seurauksin ja Daven vanha tyttöystävä Tobie (Donna Mills) johon välit ovat lämmenneet uudelleen on yksi uhreista.
Itämehtä ohjastelee itseään ja Dave Garver on kaikkea muuta kuin Clintin henkilöimä kivikova ja [movie]Likainen Harry[/movie], sillä kyseessä on hillitty, voimakeinojen suhteen epävarma persoona joka vain sattuu joutumaan epämiellyttävään tilanteeseen. Jessica Walter henkilöi psykottisen mustasukkaisuuden selkeästi ja tämän hillitön raivo on erityisen pelottavaa, sillä kiltin oloisen naisen ei odota toimivan siten. Donna Mills on huono-onninen ja tasapainoinen persoona jonka roolista ei voi sanoa huonoa. Tasapainoiset persoonat saavat paljon kontrastia psykoottisen pakkomielteisestä antagonistista. Kokonaisuutena roolitus toimii.
Ohjaajana Itämehtä luottaa traditionaalisiin metodeihin ja ratkaisuihin, mutta ne ovat traditionaalisia hyvästä syystä – ne toimivat. Lisäksi Itämehdän kotimiljöö Carmel antaa elokuvaan kodikkuutta mikä mainiosti alleviivaa persoonien “tavallisuutta” ja saa tasapainoa järkyttävän tekijän vielä uhkaavammaksi. Toimiva jännäri jonka pahis on erityisen vakuuttava ja sellainen piirre antaa aina bonusta kokonaisuuteen.
