Dennis Feldman kirjoitti käsikirjoituksen ja ei tiennyt kuinka sitä voisi tarjota genren ammattilaisille. Ongelmaa ei kuitenkaan ollut sillä Hollywood sattui kiinnostumaan blondista avaruushybridisuccubuksesta nimeltään Sil (Natasha Henstridge) joka luonnollisesti pääsee valloilleen ja alkaa toteuttamaan biologista imperatiivia: lisääntymistä. Asiantuntija Xavier Fitch (Sir Krishna Bhanji) ja pari muutakin humua lähtee takaa-ajoon ja seuraa veristen ja vähävaatteisten ruumiiden vanaa jonka Sil jättää jälkeensä. Jep – käsikirjoittaja kirjoitti kauhuhentain ja se tehtiin elokuvaksi jenkeissä. Kyseinen genre käyttää käsikirjoitusta oikeutuksena varsinaiselle toiminnalle (Gore, Tits & Arses) ja niin käy nytkin, joten draamallista kunnianhimoa ei ole syytä odottaa ja viihdearvokin on laarin pohjalta raavittua höttöä.
Roger Donaldson ohjailee sellaista genre- ja toteutussotkua että tuskin kukaan olisi pystynyt saamaan siitä kovinkaan koherenttia kokonaisuutta. Henkilöhahmot ovat kauhugenren vaatimia yksiulotteisia pöhköjä ja useampi kuin yksi heistä kohtaa loppunsa eikä avaruushybridisuccubus ole kovinkaan lempeää seuraa makuukammariin. Sir Ben Kingsley on leffan tieteilijä ja on ilmiselvästi hämillään käsikirjoituksen luonteesta. Miehisen toimintajermun roolin hoitava Michael Madsen sentään tietää roolinsa rajat ja tekee hyvää työtä. Varsinaista päähenkilöä jahtaavien jehujen suoritukset ovat siis täysin riittäviä, mutta käsikirjoitus ei anna paljoakaan tilaa yksilöllisen hienoille suorituksille.
Kalkkunaelokuvan (väärällä välineellä väärien tekijöiden toimesta toteutetun kauhuhentain) traditiota noudattaen muutamat taiteelliset vastuuhenkilöt kylläkin löivät kätensä yhteen, loikkasivat pystyyn ja tarttuivat toimeensa hurjalla pätevyydellä. Natasha Henstridge täyttää blondin avaruushybridisuccubuksen ulkonäkövaatimukset kyseenalaistamatta ja onnistuu lisäksi vahvistamaan levottomuutta herättävää vaikutelmaa aavemaisen häpeämättömällä olemuksella. Lisävahvistusta kammottavan vaikutelman luomiseen haettiin H.R. Gigeriltä joka työsti jäätävästi kauniin mallin groteskin feminiiniseksi biomekaaniseksi kammotukseksi jonka temaattiset yksityiskohdat maskuliinisen avaruuskammotuksen kanssa ovat huomattavat. Nimiolio on siis täydellisesti genren vaatimaa häpeilemätöntä silmänruokaa ja limainen, femiinistä äidinkauneutta groteskisti liioitteleva hirvitys ja sitä jopa käytetään hillitysti.
Lopputulos on puhdas kalkkunaelokuva väärän välineen, genren ja tekijöiden hiippaillessa ulos makuukammiosta vaivautuneina, mutta nimiolio on äärimmäisen vakuuttava blondi avaruussuccubus ja H.R. Gigerin kanssa Henstridge luo ikonisen hirvityksen. Mestarillinen osasuoritus Henstridge-Gigeriltä pistää silmään ja sinetöi kalkkunastatuksen.
