Uskomattoman hyvin säilynyt komedia. Huumori osuu maaleihinsa aivan samalla tavalla kuin ilmestyessään 40 vuotta sitten.

25.2.2004 20:14

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Some Like It Hot
Valmistusvuosi:1959
Pituus:120 min

Billy Wilderin (1906-2002) ohjaajaura koostuu pääasiassa erityyppistä huumoria sisältävistä elokuvista, joista ehkä kaikkein muistettavin ja samalla riemukkain on 30-luvulle sijoittuva farssi Piukat paikat (Some Like It Hot). Suuri yleisö muistaa varmasti parhaiten elokuvasta seksikkäimmillään olevan Marilyn Monroen, mutta totuuden nimissä on sanottava että pääosia esittävät Tony Curtis ja Jack Lemmon varastavat shown mennen tullen. Liekö sitten näyttelijöiden seksikkäällä olemuksella naisiksi pukeutuvina miehinä suurikin vaikutus asiaan?

Curtis ja Lemmon esittävät chicagolaismuusikoita Joe:ta ja Jerry:ä, jotka sattuman kautta joutuvat todistamaan gangsterien murhapuuhia ja huomaavat tämän jälkeen olevansa ajojahdin kohteina. Kaverukset keksivät keinon liueta kaupungista kiertävän orkesterin mukana, mutta yksi pieni ongelma ilmenee ? orkesteriin kelpaavat vain naiset. Niinpä Joesta ja Jerrystä tulee Josephine ja Daphne ja juna ottaa suunnan Miamiin. Naisorkesteri koostuu hehkeistä, nuorista naisista ja erityisesti miessuhteidensa kanssa riutuva Sugar Kane (Marilyn) on poikien…siis tyttöjen mieleen. Floridassa Joe ottaakin tehtäväkseen Sugarin kellistämisen ja esiintyy tälle vaihteeksi upporikkaana öljyfirman osakkaana? hyvällä menestyksellä. Jerry/Daphnekaan ei jää ilman romanssia vaan tähän iskee silmänsä upporikas (ja -vanha) playboy (Joe E. Brown). Vielä kun vähän myöhemmin kaupunkiin eksyy myös Joen ja Jerryn perässä oleva gangsterijoukkio, niin soppa alkaa olla valmis ja sanomattakin on selvää ettei hauskojen tilanteiden ja muiden kommelluksien puutteesta tarvitse kärsiä.

Piukat paikat on uskomattoman hyvin säilynyt komedia, sillä Wilderin viljelemä huumori osuu maaleihinsa aivan samalla tavalla kuin on osunut ilmestyessään reilut 40 vuotta sitten. Ohjaajan muihin komediallisiin mestariteoksiin, ”Auringonlaskun katuun” ja ”Poikamiesboksiin” verrattuna, ”Piukat paikat” on farssiudessaan huumoriltaan keveämpää, vaikka elokuvasta toki ruudinkatkuakin löytyy. Mutta toisaalta, silloin kun nauratetaan, niin parempi tehdä se kunnolla ja tuskin edes oma äiti on pahoillaan että tässä elokuvassa vähän ammuskellaankin. Leffasta löytyy lukuisia elokuvakomedian muistettavimpia kohtauksia ja samalla voi miettiä kuinka paljon suuri osa myöhemmistä komedioista on velkaa Piukoilla paikoille. Itse asiassa täytyy vielä yhden lauseen verran ihmetellä ja ihailla, kuinka kohtauksesta jos toisestakin aina vain onnistumaan löytämään ne parhaat ivan kohteet niin, että kallisarvoiset kaksi tuntia ovat naurua täynnä.

Wilderin ohjauksen ohella elokuvan sydämenä ovat Curtisin ja Lemmonin loistavasti yhteenpelaavat roolisuoritukset ja sivuosissakin päästään revittelemään oikein kunnolla. Marilyn omalla olemuksellaan tuo elokuvaan ripauksen seksiä ja roolisuorituskin taitaa olla kaunottaren parhaita. Joe E. Brown puolestaan pääsee leffan päätteeksi lausumaan sen elokuvamaailman kaikkein kuuluisimman loppurepliikin, joka kaikesta toistosta huolimatta meinaa yhä pudottaa tuolilta.

Loppukaneettina voisi todeta, että elokuva sopii oikeastaan kaikille ja kaikenikäisille. Kannattaa katsoa kun ahdistaa, tämä leffa kun onnistuu pelastamaan ne paskat päivätkin.

nimimerkki: pala

Arvosteltu: 25.02.2004

Lisää luettavaa