Unohtumaton elokuva kiltistä perheenisästä, josta muuttuu totinen, kylmäverinen tappaja…

8.6.2012 16:49

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Commando
Valmistusvuosi:1985
Pituus:90 min

(Spoilerivaroitus!)

Arnold Schwarzeneggerin elokuvaura alkoi surkuhupaisin tuloksin, mutta Terminaattorin jälkeen mies oli jo yhtä legendaa. Hän teki kasapäin toimintapaukkuja aina 1990-luvulle asti, mutta jos pitäisi valita yksi koko hänen uransa paras (toiminta)elokuva, valitsisin hetkeäkään miettimättä Commandon. Siinä jos jossain on rutkasti toimintaa, aseita, verta ja kaikkea mitä kasaritoimintoihin nyt ikinä kuuluukaan. Useat arvostavat Commandoa ainoastaan sen viihteellisyyden, koomisuuden ja Arskan takia, mutta minusta siitä löytää myös paljon muutakin hyvää… Ensinnäkin sillä tahdotaan näyttää, mitä kaikkea ihminen onkaan valmis tekemään lapsensa eteen. No harva kuitenkaan lähtisi aloittamaan ”kolmatta maailmansotaa”, kun oma lapsi kidnapataan, mutta kyllä jokainen varmasti tekisi kaikkensa asian eteen. Tässä elokuvassa päähenkilö on valmis rikkomaan rajoja saadakseen rakkaan mukulansa takaisin, ja päättää teurastaa kaikki ihmiset, jotka vähänkään liittyvät suunitelmaan. Homma saattaa kuulostaa aika järjettömältä, ja sitä se kieltämättä onkin, mutta siihen koko tarina pohjautuu. Ja tarina menee siis näin:

Kuolemansa lavastanut, entinen palkkasotilas Bennet (Wells) kidnappaa ex-kommandon John Matrixin (Schwarzenegger) tyttären. Hän suostuu luovuttamaan tämän takaisin ainoastaan, jos Matrix suoriutuu viimeisestään tehtävästään, eli Etelä-Amerikan presidentin tappamisesta. Matrix ei kuitenkaan tykkää suunnitelmasta, joten pakenee ja lähtee hakemaan tytärtään takaisin, mukanaan lentoemäntä Cindy (Chong).

Commandossa etenkin toiminnalla ja näyttelijäkaartilla on merkittävä osuus. Jos pitäisi luetella näyttelijät huonoimmasta parhaimpaan, menisi lista suurin piirtein näin. 1. Iso – Arska on ehdottomasti yksi leffan suurimpia vetonauloja ja vetäisee pääroolin tuttuun tapaan loistavasti. Hänen tyylinsä ja tulkintansa persoonnallisine itävaltalaisaksentteineen purevat itseeni mainiosti, sekä hän osaa sekoittaa huumoria oikeassamäärin mukaan. Myöskin kemia muiden näyttelijöiden välillä pelaa erinomaisesti. 2. Wernon Wells heittäytyy uskomattomalla tavalla ilkeän ja sadistisen diktaattorin Bennetin rooliin, ja on luonut tästä hyvin vaarallisen tuntuisen henkilön. 3. Bill Duken olemus pikkurikollisena Cookena on arvokas, ja hän osaa säilyttää hahmonsa mysteerisyyden olemalla hiljainen, mutta nopeatoiminen näyttelijä. 4. David Patrcik Kelly on Sullyn saappaissa sujuva, ja onnistuu luomaan hahmostaan hyvin vit*tumaisen persoonan, joka heittää ärsyttävää läppää, sen mitä suustaan ehtii. Elokuvassa John Matrix sanookin Sullya hauskaksi ja aikoo tappaa tämän viimeisenä, mutta näin ei kuitenkaan käy. Sully lentää myöhemmin kallion kieläkkeeltä alas, eikä suinkaan ole viimeinen uhri. 5. Alyssa Milanoa en periaatteessa voisi lähteä tuomitsemaan surkeasta näyttelystä, huomioiden likan tuon aikaisen iän, mutta ei hän kuitenkaan kovin erikoinen roolissa ollut. Repliikkien lausumisen sijasta Milano joutui enimmäkseen parkumaan. 6. Leffan huonoin näyttelijä on Rae Dawng Chong, joka esittää kipakkaa lentoemäntää Cindyä, jonka John Matrix kaappaa leffassa mukaansa. Chong kiljuu aidosti, mutta muu hahmon tulkinta jää ainoastaan pintaraapaisuksi.

Tässä jos jossain elokuvassa on toimintaa heti alkuminuuteista lähtien aina viimeiseen kohtaukseen asti. Toiminta muuttuu aina vain parempaan suuntaan, kun mennään loppua kohden, enkä ole ikinä missään muussa filmissä nähnyt samanlaista määrää actionia. Rambot ovat ehkä ainoat leffat, joissa sitä voisi olla suurin piirtein yhtä paljon, mutten osaa arvioida asiaa sataprosenttisen tarkasti. No kuitenkin, toiminta on elokuvan suurin valttikortti Arskan kanssa, eikä sen parissa voi muuta kuin viihtyä. Joillekin katsojille voi silti tehdä pahaa katsoa Arskan teurastamista, sillä välillä tappaminen käy raain keinoin. Yhdeltä sotilaalta vedetään käsi katki kirveellä ja toista päin heitetään sirkkeli suoraan päähän, niin että veri lentää. Elokuva saikin aikoinaan K-18 leiman ja siitä leikattiin välillä kuvamateriaalia 56 sekunnin edestä pois, kun se esitettiin televisiosta. DvD:lle julkaistu ohjaajan versio tarjoaa kuitenkin leikkaamattoman version, ja siksi se kannattaa mieluiten katsoa, jos ei ole Commandoa nähnyt.

Commandossa monet kohtaukset ovat kuin omia elokuvia; alkuosio, jossa Matrix leikkii tyttärensä kanssa iloisin mielin, voisi olla joku perhedraama. Lentokentällä nähtävä kohtaus voisi sen sijaan olla Die Hard kakkosen muunneltu versio, ja loppuosio voisi olla sotaleffa kolmannesta maailmansodasta. Tapahtumapaikat ovat monipuolisia ja antavat jokainen uutta potkua elokuvaan. Ensin ollaan rauhaisella kesämökkialueella, kunnes yhtäkkiä lentokentällä ja sitten taas vilkkaassa ostoskeskuksessa! Kaikki edellä mainitsemani paikat sisältävät yllättäviä käänteitä, kuten esimerkiksi Arskan hyppy lentokoneesta, tai se kun hän yhtäkkiä repii ostoskeskuksessa puhelinkopin irti ja heittää tämän. Juoni ei siis ole ennalta-arvattava juuri ollenkaan, ainoastaan sen voi helposti arvata, että elokuva päättyy onnellisesti ja Matrix saa tyttärensä takaisin. Muuten on hyvin vaikeaa aavistaa, miten seuraavaksi käy.

Commandon juoni on muutenkin ainutlaatuinen, ja juuri sen kirjoittamisen ansiosta elokuva on kulttileffa, jota seurataan edelleen. Pahikset ovat inhimillisiä ja kuolemanvakavia, toisin kuin nykyään, jolloin roistot ovat aivan liian lepsuja. Monessa leffassa törmää kohtaukseen, jossa roisto olisi voinut tappaa päähenkilön jo aikoja sitten, mutta jää jaarittelemaan tämän kanssa potaskaa, jonka aikana hyvis ehtii keksiä keinon paeta ja hyökkää. John Matrix on Commandon tärkein hahmo, jota luulee ensin kiltiksi perheenisäksi, kunnes tästä muuttuu totinen, kylmäverinen tappaja, jolle tärkeää on saada vain oma tytär takaisin. Ja vielä parasta, Matrixin roolissa nähdään entinen kehonrakentaja ja kuvernööri Arnold Schwarzenegger, joka oli täydellinen valinta rooliin. Ilman Arnieta tämä elokuva ei olisi juuri mitään, pelkkä b-luokan toimintarymistely. Arskan kera se on kuitenkin a-luokan toimintaleffa, joka kuuluu maailman parhaimpien elokuvien ykköseksi!

Vielä viimeiseksi haluan sanoa, että Hearstin linnan edustalla kuvattu loppuosio kuuluu elokuvahistorian mahtavimpiin loppuhuipennuksiin. Elokuvan päähahmo John Matrix saa tietää tyttärensä olinpaikan, joka on siis vihollisia täynnä oleva saari, joten lähtee tänne täydellä ase arsenaalilla (johon muuten kuuluu myös suomalainen ase, Valmet M78) varustettuna. Saaren rannalla kaikki puetaan päälle, kommando-liivit, housut, aseet, veitset, C4:set, kranaatit, ihan kaikki mitä mukana on. Myös rocket launcher! Ja sitten lähdetään sotimaan, niin että veri lentää oikein kunnolla ja ruumismäärä kasvaa huimaa tahtia. Myös John Matrix saa haavereita itseensä, muttei kuitenkaan luovuta. Kohta seuraa raaka veitsitappelu Bennetin kanssa, jonka katselu voi tehdä pahaa herkälle katsojalle. Viiltoja tulee molemmille sinne tänne, mutta Matrix kuitenkin lopulta voittaa ottelun, heittämällä putken Bennetin vatsan lävitse. Vielä tämänkään jälkeen huumori ei ole kadonnut, kun Matrix sanoo: – [I]Let´s of some steam, Bennet.[/I] (suomeksi. Päästele vähän höyryjä, Bennet).

Commando on toki viihdearvoltaan hyvä leffa, mutta minä näen sen myös suurena taideteoksena, joka merkkaa itselleni todella paljon. Se on hyvä muisto parinkymmenen vuoden takaa, joka ei ole vanhentunut sitten lainkaan ensi-iltansa jälkeen. Commando on tiivistetysti sanottuna loistava mestariteos, joka hallitsee kaikki osa-alueet.

Arvosteltu: 08.06.2012

Lisää luettavaa