Uhrilampaat sykähdytti katsojia 1990-luvun alussa jokaisella osa-alueella ja sai jatko-osana toimivan Hannibalin vasta kymmenen vuotta sen jälkeen. Saappaat ovat mahdottoman suuret täytettäväksi, sen Hannibalin tekijät joutuivat toteamaan, mutta joka tapauksessa tämäkin on hieno elokuva. Hannibal perustuu Thomas Harrisin romaaniin.
Aiemmassa osassa nuorena kokelasagenttina toiminut Clarice Starling haastatteli tiiviisti tohtori Hannibal Lecteriä, tämän istuessa elinkautista tiukasti valvotussa vankilassa. Kaksikon välille muodostui vahva side. Lecter pääsi pakenemaan ja ottaa Clariceen yhteyttä kymmenen vuoden odotuksen jälkeen…
“Barney: Do you ever think he might come after you? You ever think about him at all?
Clarice: Well, at least thirty seconds of everyday. I can’t help it. He’s always with me, like a bad habit.”
Clarise Starling (Julianne Moore) on joutunut FBI:ssa ikävään asemaan, uskottavuusongelmia ilmenee pieleen menneiden väijytysten jälkeen. Hannibal Lecterin (Anthony Hopkins) kynsistä selvinnyt ja samalla naamansa menettänyt rikas pohatta Mason Verger (Gary Oldman) ilmoittaa Lecter-tiedoistaan FBI:lle ja haluaa jakaa ne agentti Starlingin kanssa, joka lähetetään matkaan. Samaan aikaan rakastettava älykköpsykopaattimme majailee Firenzessä, odottaen…
Leffa koostuu pienemmistä juonikuvioista, jotka hiljalleen kulkeutuvat yhteen ja kaikkien kohtalo saadaan määrättyä. Tällä kertaa muut pääpahikset on jätetty taka-alalle ja keskitytään kunnolla Hannibal Lecterin elämään. Klassista musiikkia, teatterinäytöksiä ja suurien ajattelijoiden sitaatteja on siis luvassa. Tämä niin kutsuttu juoni on ihan toteutuskelpoinen, vaikka leffa pomppiikin ajoittain epämääräisen sekavasti eteenpäin. Perässä kuitenkin pysyy.
Uhrilampaiden sanoin kuvailemattomasta tunnelatauksesta Hannibal jää kauas, ja tyytyy olemaan vain yksi kuolevaisista omassa leffagenressään. Anthony Hopkins tekee jälleen upean roolisuorituksen vakaaliikkeisenä ihmissyöjänä, mutta kaltereiden takana, pimeässä sellissä Hopkins sai taiottua Lecteristä karmivamman hahmon kuin tällä kertaa. Starlingin roolissa nähdään Julianne Moore, joka hoitaa osansa paremmin kuin hyvin, mutta Jodie Fosterin Oscarin arvoisen suorituksen jälkeen mikään ei voi tyydyttää täysin. Sivuhenkilöiden näyttelijöille myös suuret plussat. Gary Oldman tekee hienoa työtä kostosta haaveilevana invaliidina. Giancarlo Giannini on uskottava ja kunnianhimoinen italialaispoliisi, mutta ennen kaikkea Ray Liottan esittämä Paul Krendler onnistuu olemaan uskomattoman ärsyttävä Starlingin kollegan roolissa. Katsoja todella oppii vihaamaan tuota hahmoa ja toivoo hänen kärsivän tuskaisen lopun.
Ihmissyöjäleffoista ja Hannibal Lecteristä pitäville pakko-ostos, mutta muille vain leffa muiden joukossa. Trillerinä tämä on vain keskitasoa.
