Tyyli- ja sisältöpuhdas film noir ja sellaisena loistava.

5.4.2009 00:44

Arvioitu elokuva

Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Bound
Valmistusvuosi:1996
Pituus:101 min

Kaunis, mutta kyllästynyt edustusvaimo (Jennifer Tilly) juonii renttumaisen rakastajansa (Gina Gershon) kanssa aviomiehen (Joe Pantoliano) päänmenoksi ja sen jälkeen tarkoitus on karata yhdessä ja rikkaina. Periaatteessa täydellisessä juonessa kaikki ei suju hyvin. Tuosta lähtökohdasta käynnistyy Wachowski-veljesten voimakkaasti [I]film noiria[/I] mukaileva, mutta silti omalaatuisuudellaan loistava jännäri missä tunnelma on koko ajan kireä. Ironinen sukupuolikieppi antaa kokonaisuuteen hieman kielletyn hedelmän makuesanssia vaikka se ei ole olennainen tehokeino juonen kannalta.

Jennifer Tillyn ja Gina Gershonin yhteiskemia on kihelmöivän vankkaa ja dramaattisesti erilaisista olemuksista huolimatta on heissä kylmä, häikäilemätön vivahde. Elegantti, vankka ja piipittävästi puhuva Tilly pärjää pokerinaamallaan kuin piru ja on silti se aggressiivisempi osapuoli [I]film noirin[/I] Kohtalokasta Naista noudattaen. Gina Gershon laihana ja karskina rentturakastaja(ttare)na on sen verran miehinen rooli että pienellä dialogimuutoksella se olisi ollut myös miehen rooli traditionaalisempanarentturakastajaksi, mutta silti se toimii. Renttu joutuu isojen roistojen peliin ja moderni noir sallii myös juonen onnistua ja pahan kirjaimellisesti saada palkkansa oveluudesta ja sinnikkyydestä mitä he ovat osoittaneet.

Joe Pantoliano petkutettavana aviomiehenä myös räiskähtelee hyvin ja hän on useaan otteeseen liiankin lähellä todellista ratkaisua, mutta ei uskalla ajatella että todellinen [I]primus motor[/I] hänen geometrisesti kasvaville hankaluuksilleen on ollut vuosien ajan hänen kasvojensa edessä. Erinomainen suoritus ja nurkkaan ajettuna kirjaimellisesti rahaa pesevä pikkunilkki on äärimmäisen vaarallinen ja ovela.

Wachowski-veljesten kirjoittama käsis on tyyli- ja sisältöpuhdas [I]film noir[/I] ja sellaisena loistava esimerkki genre-elokuvan mahdollisuuksista luoda jotain uutta, mutta silti tuttua. Visuaalinen ilme on tehokas pienissä yksityiskohdissa herkuttelevan kuvauksen kanssa ja äkkiväärien käänteiden takia ei tunnelma ehdi latistua yhtään. Irvokas happyend jättää avoimeksi sen kuinka pitkään kahden ovelan ja häikäilemättömän roiston yhteisaika jatkuu.

Arvosteltu: 05.04.2009

Lisää luettavaa