Jäinen, eloton joutomaa. Kylmyyden mukana tulee nälkä. Nälkä ajaa ihmiset epätoivoon. Epätoivoiset ihmiset tekevät kurjia tekoja. Kurjista teoista tulee laillisia seurauksia. Laki on vahvimman hallussa. Silence (Jean-Louis Trintignant) ei puhu, mutta hän ampuu tappavasti. Loco (Klaus Kinski) on palkkionmetsästäjä. Hän kerskuu raa’alla työllään ja toteuttaa sitä sosiopaatin riemulla. Burnett (Frank Wolff) on uusi [movie]Sheriffi[/movie] kaupungissa jonka nimi on Snow Hill. Konflikti käynnistyy, sillä tapetun rosvon leski Pauline (Vonetta McGee) haluaa kostoa em. Locolle ja Silence on kostaja.
Sergio Corbucci ohjailee spagettiwesternille sääliä tuntemattoman poikkeaman, parodian, loogisen huipentuman ja käänteisversion. Autiomaan kuumuuden sijasta miljöötä hallitsee hyytävä lumi, rikollisia teilaavat palkkionmetsästäjät ovat opportunistisia tappajia joiden teot vain synnyttävät uusia rikollisia, vähäpuheinen pyssymies käyttää modernia pistoolia (Mauser C96) ja sheriffin idealistinen ponnistus tuoda Lain valta Williin Länteen on rohkea, mutta tuhoon tuomittu. Verisen, mutta juoneltaan varsin heppoisen rähinän huipennus on [movie]Armoton[/movie].
Jean-Louis Trintignant on nimiroolissa ylittämättömänä pyssymiehenä joka vähillä eleillään saa aikaan murjotun uhrin joka ei osaa muuta kuin tappaa. Klaus Kinski tämän vastapelurina on säälimätön, sosiopaatti tappaja joka on vain huomannut tuottoisan elinkeinon ja hänen apunaan on vähemmän [movie]Hurja joukko[/movie] partanaamoja ja muuta halveksittavaa smegmaa. Nämä kaksi hienoa näyttelijää kuitenkin ovat saman kolikon eri puolia. Staattinen Trintignant ja dynaaminen Kinski ovat spagettiwesternin mies-vailla-nimeä jaettuna kahteen ruumiiseen.
Frank Wolff epäonnisena sheriffinä antaa kasvot sille hiljalleen saapuvalle järjestykselle joka kuitenkin sattuu kohtaamaan Willin Lännen onton väkivaltaisuuden ja opportunistisen julmuuden. Muita sivuosia ei erityisemmin kestä eritellä, sillä heidän suorituksensa ovat auttamattoman latteita. Jopa tärkeimmän naisroolin tekevä Vonetta McGee jää latteaksi vaikka kauneutta häneltä löytyy.
Erinomaisen tyly, ankea spagettiwestern vailla minkäänlaista huumoria. Tämä elokuva antaa kiistattoman lopun spagettiwesternille, [movie]Etäisten laaksojen mies[/movie] ei enää jatka matkaansa ja [movie]Ruoska[/movie] ei revi pyssykättä silpuksi – sen tekee hiillos. Juoni jää melkoiseksi sekamelskaksi, mutta onneksi tunnelma ja toteutus pelastaa kokonaisuuden ääritylyksi spagettiwesterniksi.
