Englannin sisällisodan aikaan Oliver Cromwellin (Patrick Wymark) joukoissa palvelevalla kornetti Richard Marshallilla (Ian Ogilvy) on asiat hyvin, sillä kotikylässä odottaa ihastuttava Sara Lowes (Hilary Heath) ja välit tulevan appiukon, John Lowesin (Rupert Davies) kanssa ovat hyvät. Valitettavasti kaoottinen sisäpoliittinen tilanne antaa tilaisuuden erilaisille kelmeille harjoittaa rötöksiään ja Matthew Hopkins (Vincent Price) on tällainen. Hän syyttää ihmisiä noituudesta ja vaatii rahallista korvausta työstään ja hänen apunaan on häikäilemätön roisto John Stearne (Robert Russell). Hopkinsin ”tutkimukset” paljastavat John Lowen noidaksi ja koska tapaukseen liittyy myös henkilökohtainen häväistys vannoo Richard kostoa Jumalan edessä ja alkaa toteuttamaan sitä. [I]Vendetan[/I] toteuttaminen ei ole ilmaista ja kun vastassa on Hopkinsin kaltainen hirviö on se myös vaikeaa ja vaarallista.
Tony Tenserin teesi elokuvien myyntiarvosta on ehkä kyyninen, mutta se tuotti kasaan puntia ja ajoittain myös pysyvästi laadukkaita elokuvia. Michael Reevesin ohjaama kuvaus sisällissodan runtelemasta Englannista ei teknisesti eroa edukseen muista ajan kauhutuotoksista, mutta sen tunnelman säälimätöntä ankaruutta ei voi kiistää. Taikausko ja häikäilemättömyys ovat tragedian ainesosina ja pakkomielteinen takaa-ajo on kirsikka kakun päällä joka johtaa täydelliseen henkiseen romahdukseen ja lopputulos on ansaitusti klassikko, joskaan täydellinen elokuva ei kyseessä ole.
Ian Ogilvyn suoritus miehisenä sankarina romahtaa vastapuolen osoittautuessa inhimillisen tuolla puolella olevaksi hirviöksi ja tämän henkinen romahdus on vakuuttavan tylyä seurattavaa. Hilary Heath tämän rakastettuna ei jää yhtään sen heikommaksi lenkiksi tragedian hylätyksi joutuvana osapuolena.
Robert Russell ja Vincent Price antavat inhimilliselle pahuudelle kasvot ja tekevät ne suorituksensa jyrkän kontrapunktisella, mutta silti yhdenmukaisen hirvittävällä tavalla. John Stearne on sadistinen, pelkurimainen saasta joka katsoo toimintansa pelkkänä tuottoisana liiketoimintana ja joka nauttii sen suomista eduista rehvakkaalla otteella. Vincent Pricen suoritus Hopkinsina on tarpeeksi hyytävä jäähdyttääkseen ylikellotetun keskusyksikön ja vähäisillä eleillä Vinecnt Price tiivistää kaikki ihmisen huonot piirteet yhdeksi, hirvittäväksi yksilöksi. Mukana on paitsi eeppistä julmuutta ja itsekkyyttä myös petollisuutta ja myös halveksittavaa pelkuruutta mikä lopullisesti saa katsojan vihaamaan Hopkinsia jolla ei arvokkuutta kohdata kuolemaa jota hän itse on suorastaan nautinnollisesti jakanut tai myöntää luontaista häijyyttään missä Stearne velloo.
Armoton tunnelma ja kauhistuttavan hirviömäiset pahikset tekevät lopputuloksen ansaitusti klassiseksi kuvaukseksi pahuuden olemuksesta, mutta tarina tulee päätökseen aivan liian nopeasti, joten dramaattisesti tehokasta sankarin romahdusta ei mukana ole mikä jättää happaman jälkimaun kokonaisuudelle. Tarinan rakenne hajoaa varsin epätyydyttäväksi sillisalaatiksi lähtökohdan selvittyä ja juonen alkaessa kehittyä, joten loppupuolisko on melkoisen repaleista tilkkutäkkiä. Onneksi tyly armottomuus ei missään vaiheessa heltiä, joten kokonaisuus on johdonmukainen alusta loppuun.
Mukana on hyvä lähtökohta ja mitä hirvittävin pahiskaksikko, mutta juoni jää melkoisen epätyydyttäväksi. Vincent Pricen hirviömäinen suoritus kohottaa kokonaisuuden arvoa huomattavasti, joskin tarinassakin on ytyä.
