Tutut puitteet, uutta purtavaa

12.6.2015 23:22

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Jurassic World
Valmistusvuosi:2015
Pituus:125 min

Jurassic World kumartaa esi-isälleen syvään ja hartaasti, mutta siihen nöyryys sitten jääkin. Saari on sama, mutta sitä hyödynnetään tarinaa varten paljon laajemmin kuin ennen. Myös tapahtumat ovat suurempaa kokoluokkaa ja käänteet aiempaa radikaalimpia siitäkin huolimatta, että sarjan toinen osa, Kadonnut maailma – Jurassic Park – päästi täysikasvuisen T-rexin valloilleen suurkaupungissa.

Leffan lähtöasetelmassa alkuperäisen Jurassic Parkin tapahtumista on kulunut parisenkymmentä vuotta. Täysin toimivaa teemapuistoa on pyöritetty jo vuosia ja elävät dinosaurukset alkavat olla eilispäivän uutisia. Saaren laboratoriossa on kehitetty ensimmäinen geenimuunneltu hybridi, jonka tarkoitus on nostattaa uutta kävijäpiikkiä ja taata sijoittajien leivän päälle voita myös jatkossa.

Elokuvassa ei tuoda millään tavalla esiin Jurassic Parkin jälkeisiä tapahtumia. Tämä onkin selkeästi se tarina, joka olisi aikanaan ollut sarjan kakkososaa varten kaikkein loogisin. Todennäköisesti se vaati lavastuksen ja tehosteiden osalta tuolloin liikaa. Lisäksi kakkososa pyrki mahdollisesti ratsastamaan uudelleen Michael Chrichtonin kirjalla, onnistuen lähinnä roikkumaan suitsissa. Uutukaisessa näkyvät Jurassic Park III:n tavoin nykyaikaisen elokuvayleisön vaatimukset. Noin yskäisyn mittainen moderni keskittymiskyky nimittäin takaa sen, että kahteen ensimmäiseen Jurassic Parkiin verrattuna neljännen osan toiminta alkaa varsin nopeasti ja se jatkuu loppuun saakka kuin helminauha.

Ensimmäiset kaksi kolmannesta elokuvan kestosta käsikirjoitus on hyvin puhdas ja suoraviivainen. Yksityiskohdissa vilistää pieniä tyylikkäitä hatunnostoja alkuperäiselle dinosaurustarinalle, taustalla kuullaan John Williamsin tuttuja tunnussäveliä ja kokonaisuus vaikuttaa laadukkaalta ja vahvalta. Rytinää ja ryskettä on suhteessa sopivasti ja se eskaloituu vähin erin. Jännitystä kasvatellaan taitavasti, mutta hahmokehitys saa silti tilaa edetä rinnalla.

Näyttelijätyö ei jätä juuri moitteen sijaa ja Jurassic-franchisen likimain totaalinen kasvojenkohotus nostattaakin epäilemättä uusien pääosaesittäjien uraa merkittävällä tavalla. Marvelin Guardians of the Galaxy -rymistelystä supertähteyteen noussut Chris Pratt on sympaattinen sankari ja Spider-Man 3:sta tuttu Bryce Dallas Howard puolestaan kerrassaan erinomainen laskelmoiva bisnesnainen, jonka tärkeysjärjestys menee uusiksi vaikeimman kautta. Hahmot suorastaan hikoilevat kliseitä, mutta mitä sitten, kun kemiat toimivat näin suloisesti yhteen.

Full Metal Jacketissa muistettavimman roolinsa näytellyt Vincent D’Onofrio on tehnyt muutaman viime vuoden aikana loisteliaan paluun. Jurassic World ei harmillisesti anna miehen roolityölle tarvittavaa vapautta ja lopputulos jää jokseenkin haaleaksi ja yllätyksettömäksi. Lyhyestä ruutuajastaan huolimatta BD Wong saa ainoasta alkuperäisestä Jurassic-roolista paljon enemmän irti.

Jurassic World tuo myös viimein kunnolla mukaan lapsen näkökulman, jota on toki sivuttu jo aiemmissa osissa. Alunperin Michael Chrichton kirjoitti Jurassic Parkin juuri siten, mutta version lukeneet ystävät inhosivat sitä. Kirjailija työsti teoksensa uudelleen aikuisempaan vinkkeliin ja tuloksena oli jättimäinen menestys. Ehkä tästä syystä Jurassic World on paikoitellen hiukan pehmoinen, vaikka onkin myönnettävä, että Ty Simpkinsin ja Nick Robinsonin näytteleminen ei aiheuta mitään hampaat yhteen kiristävää raivoa kuten monet lapsiroolit helposti tekevät.

Loppusuoran startatessa Jurassic World muuttuu kuin kokonaan toisen tekijätiimin elokuvaksi. Tarina kellahtaa totaalisesti nurin ja tapahtumat lähentelevät jo uskomatonta. Suurin osa “yllätyskäänteistä” on ounasteltavissa ennen elokuvan katselua, pienen osan oivaltaa nautinnollisesti juuri ennen varsinaisia tapahtumia ja aivan minimaalisen pieni rahtunen tulee totaalisesti puun takaa. Nämä ällistyttävimmät käänteet ovat valitettavasti juuri sellaista lajia, jotka uhkaavat pilata koko elokuvan ja riippuen katsantokannasta, vievät elokuvasarjaa täysin väärään suuntaan.

Vaikka puitteet ovat ennestään tutun oloisia ja seikkailun lomassa viitataan tuon tuostakin Jurassic Parkin tapahtumiin, puuttuu tuoreimmasta osasta se jokin tunnelmallinen tekijä, joka yhdisti aiempia osia – jopa kolmatta. Monet kohtaukset ovat hymyilyttävällä tavalla kuin viritettyjä versioita aiempien osien ennestään tutuista käänteistä, joten ehkä Jurassic World iskostuu joukkoon ajan myötä. Toisaalta se voi toimia tarpeellisena välittäjänä uusia osia ajatellen. Varsin avoimesta lopustaan huolimatta Jurassic Worldille on kuitenkin todella vaikea kuvitella aidosti hyvää jatko-osaa.

Elokuvasta jää päällimmäiseksi tunteeksi ohuehko pettymys, jonka läpi kuitenkin erottaa juuri koetun tarinan salakavalan viehätyksen. Tiedossa toki oli, että Jurassic Parkia on minkään elokuvan vaikea ylittää, oli kyseessä sitten virallinen jatko-osa tai ei. Uutuuden haukkuminen hengettömäksi olisi siis sekin hivenen epäreilua.

Vaikka digitaalitekniikka ei kaikista hienouksistaan huolimatta kykenekään ensimmäisen elokuvan kaltaiseen autenttisuuteen, on Jurassic World parhaimmillaan lähes rikollisen hyvän näköinen. Sympaattiset henkilöhahmot, oivaltavat tekniset visiot ja Jurassic Parkia kunnioittava toteutus jättävät kokonaisuutena käteen sentään enemmän kuin sarjan kolmas osa. Lopetus tosin on niin siirappinen, että siitä jää oikeastaan puuttumaan vain kahden dinosauruksen välinen halaus ja suukko.

Arvosteltu: 12.06.2015

Lisää luettavaa