Aivan sama, kuka tai mikä joukko Hotel Transylvanian on rustannut, tuottanut ja ohjannut. Valmis leffa on niin mehuton pötkäle, että siitä voivat nauttia korkeintaan ne perheen pienimmät, jotka eivät ole nähneet yli kolmea amerikkalaisanimaatiota viime vuosien aikana. On Hotel Transylvanian animointi toki sulavaa ja ihastuttavan yksityiskohtaista aina hyytelömäisesti löllyvän hirviön liikemaailmasta miellyttävän kreivi Draculan hiusveden kiiltoon, mutta leffan juoni ja tarina ovat kuin suoraan halpamakkaratehtaan putkesta.
Leffan sisältö on helppo tiivistää: Adam Sandlerin kasvonpiirteet omaava ja lapsille turvalliseksi kirjoitettu vampyyrikreivi pitää hotellia hirviöille kaukana pelottavista ihmisistä ja kasvattaa tytärtään Mavisia karttamaan niitä, kunnes yksi tavallinen reppureilaajapoika eksyy Draculan mestaan ja panee kaiken sekaisin. Elokuvan ideana on opettaa suvaitsevaisuutta, mutta paketti on niin moneen kertaan käytetyistä asioista koottu, että puistattaa. Parasta ennen -päiväystä ei esim. klassisilla monstereilla Frankensteinin hirviöstä zombeihin ole, mutta Romeo ja Julia -muunnelmat sekä ”nytpä järjestämme cooleimmat synttärit koskaan” -kyhäelmät haiskahtavat vahvasti pilaantuneelle. Jälkimmäiselle Hotel Transylvaniassa uhrataan niin pitkä aika, että järkevämpää sisältöä hakevan kannattaa pysyä tästä animaatiosta erossa. Ihan pikkuisimpia katsojia tosin huvittanee, kun hassut hirviöt törmäilevät, tanssivat ja laulaa lurauttavat (juuri niissä kohdin, missä se on käsikirjojen ja oppaiden mukaan optimaalisinta elokuvan rytmiä ajatellen). 3D:nä nämä kohtaukset ovat tyylikkäitä, eikä lisäulottuvuuden käyttö ole häiritsevän tuntuista. Shokkiefektejä on selvästi pyritty välttämään, vaikka päähenkilöt ovatkin monserimaailmasta.
Mikä Hotel Transylvaniasta päällimäisenä jäi itselleni käteen, oli perhe-elokuvan vanhemman yleisön unohtaminen. Dubatun version vitseissä mainitaan mm. Tommi Läntisen konsertti ja Anita Hirvosen esiintyminen, mutta ne vitsit ovat vain hörähdyksen kokoisia. Animaatioon on ympätty Notre Damen kellonsoittaja ja Esmeralda-hiiri, jotka ovat selkeitä viitteitä kilpailevan tallin, eli Disneyn ja sen omistaman Pixarin tuotantoon, mutta sisäpiirinkin zoukiksi kyseinen hahmopari jäänee laimeaksi ideaksi. On sääli, että tällaiseen räpellykseen on tuhlattu dollareita, sillä Hotel Transylvania ei ole lopulta muuta kuin osoitus siitä, miten Hollywood toistaa itseään pelätessään kokeilla muita kuin kuluneimpia reseptejä. Tai ehkäpä heiltä todella ovat ideat loppu.
