Reservoir Dogsin ja Pulp Fictionin jälkeen Tarantinolla oli varmasti kovat paineet tehdä jotain vielä parempaa. Jackie Brown mainitaankin yleensä huonommaksi Tarantinon elokuvaksi. Itse en tälle linjalle lähde, sillä minusta Jackie Brown on aivan yhtä Tarantinomainen (ja hyvä) elokuva kuin edeltäjänsäkin, vaikka se kirjaan perustuukin.
Elokuvan nimikkohenkilö Jackie Brown (Pam Grier) on alipalkattu lentoemäntä surkeassa lentoyhtiössä. Lisädollareita kalastellakseen Jackie salakuljettaa rahaa, mutta eräänä kauniina päivänä jää tästä kiinni. Jackien pitäisi vasikoida poliiseille että nämä saisivat kiinni asekauppiaan Ordell Robbien (Samuel L. Jackson). Tästä käynnistyy melkoinen huijauskaruselli, jossa lankoja vedetään suuntaan ja toiseen. Käsikirjoitus on kaikkine pikkunikseineen liian työläs selittää juuria myöten. Huijausta huijauksen perään, muutama ruumis, nerokasta sanailua ja jälleen onnistuneita musiikkivalintoja. Siinä on Jackie Brownin erittäin toimiva resepti.
Elmore Leonardin kirjaan perustuva Jackie Brown on (ainakin DVD:llä nähtävän dokumentin mukaan) 50% Leonardia ja 50% Tarantinoa. Kirjaakin lukemattoman on tämä helppo mieltää, sillä pinnalla pulppuuaa silkka Tarantinomaisuus, mutta taustalla on selvästi astetta hienostuneempi tarina. Tarantinolle se tyypillisin piirre eli hyvä dialogi on väännetty hyvin leffaan. Samuel L. Jacksonin suusta kuullaan jälleen ne parhaat letkautukset, mutta muillekin näyttelijöille on kirjoitettu hyvää sanailua. Hahmot ovat hyvin kirjoitettuja, siitä ei pääse yli eikä ympäri. En osaa mennä sanomaan ovatko hahmot enemmän lähtöisin Elmore Leonardin kynästä kuin Tarantinon mielikuvituksesta, mutta helvetin hyvin ne joka tapauksessa toimivat.
Näyttelijävalinnat ovat ainakin tarantinomaisesti erittäin hyvin onnistuneita. Pam Grier loistaa nimikkoroolissa. Leffa olisi saattanut kaatua huonoon päärooliin, mutta Grier vetää roolinsa hyvin. Sanomattakin on selvää, että Samuel L. Jackson on vähintään yhtä mainio kuin Pulp Fictionissa. Omalaatuinen asekauppias Ordell Robbie on varsin mielenkiintoinen hahmo, josta Jackson saa revittyä kaikean mahdollisen irti. Jotenkin Jackson pääsee Tarantinon elokuvissa loistamaan aina vain paremmin. Robert Forster on myös osassaan; Kieron, mutta omalla tavallaan sympaattisen Max Cherryn rooli sopii Fosterille hyvin. Näyttelijän karisma antaa hahmolle sen viimeisen silauksen. Tim Burtonin kanssa vakuuttavaa yhteistyötä tehnyt Michael Keaton on myös enemmän kuin hyvä roolissaan, eikä hänen kolleganaan nähtävä Michael Bowen jää yhtään sen huonommaksi. Bridget Fonda osaa olla äärimmäisen vittumainen bimbo, mutta osoittaa myös näyttelijätaitojaan, vaikka hänet nähdäänkin suurimman osan leffan ajasta keikkumassa bikineissä – eikä tässäkään mitään vikaa ole. Kuin sokerina pohjalla on Robert De Niro, joka tuntuu olevan koko ajan vähän hukassa. Mitenkään huonoa roolia De Niro ei tee, mutta hahmo tuntuu jotenkin hieman tylsältä, eikä De Niro saa siihen puhallettua kunnolla puhtia. Suurimmaksi osaksi näyttelijäpoppoo kuitenkin hoitaa roolinsa hyvin ja hahmotkin on kirjoitettu hyvin.
Musiikkivalinnat ovat jälleen mainiot, joskaan eivät aivan saman tasoiset kuin esim. Pulp Fictionisssa. Biisit svengaavat kuitenkin täysillä ja soivat oikeissa kohdissa oikeaan aikaan. Tarantinon musiikinkäyttötaidot tulevatkin hyvin esille kohtauksessa jossa pompitaan autosta toiseen ja jokaisessa soi täysin erilainen biisi. Aivan täydellinen kohtaus, tai oikeastaan Jackie Brown on täynnä täydellisiä kohtauksia, jotka saadaan nivottua yhdeksi ehjäksi kokonaisuudeksi. Tarantinon kolmas kokopitkä on turhaan vähätelty rikoselokuva, joka uppoaa varmasti muihinkin kuin QT -faneihin.
nimimerkki: Siperia Jones
