Stallone on pienestä pitäen ollut minulle suuri inspiraation lähde monessa mielessä. Tapa jolla hän puski itsensä väkisin suureksi tähdeksi, on ihailtavaa. Lieneekö kukaan filmitähti saanut töistään yhtä paljon julkista mollausta kuin Syltty? Uskon, että ei! Stallonen kannattajakunta on kuitenkin pysynyt tiiviinä ja näin ollen mustamaalaus ei ole tuottanut toivottua tulosta ja Stallone on pysynyt ikonina monelle. Rocky IV on minulle se elämäni tärkein elokuva. Muistan, että sen katsottuani ei juuri mikään elokuva tuntunut pitkään aikaan miltään. Over the Top tulikin yllätyksenä. Se on hiukan Rocky IV:n tyyppinen inspiroiva kertomus miehestä ja hänen unelmistaan.
Sylvesterin esittämä Lincoln Hawk on rekkakuski, joka harrastaa kädenvääntöä tosimielessä. Hän on eronnut vaimostaan jo aikapäiviä sitten. Poikaansa hän ei ole nähnyt moneen vuoteen. Kun ex-vaimo sairastuu vakavasti, niin Lincoln saa mahdollisuuden tutustua poikaansa paremmin. Appi-isä, Jason Cutler (Loggia), ei ole mielissään siitä, että hänen pojanpoikansa alkaa hengailla kiertolaiselämää viettävän isänsä kanssa. Poika on tietysti onnessaan, koska isä vaikuttaa coolilta hemmolta, joka pystyy vääntämään vastustajalta vaikka käden irti.
Syltty on ollut itse suunnittelemassa käsikirjoitusta ja sen kyllä huomaa. Tarina pureutuu suoraan niihin kiinnostavimpiin asioihin ja turha lässytys on jätetty suosiolla pois. Draama puoli hoidetaan himaan tyylikkäällä isä-poika -suhteen kuvauksella, joka tietystä pinnallisuudestaan huolimatta onnistuu tavoittamaan ainakin minut. Usein isän ja pojan suhde ei mene tätä syvemmälle. Varsinkin jos isä on touhunnut jotain omia hommiaan sillä välin, kun äiti on huolehtinut kasvatuksesta. Toimintapuoli on myös timanttia. Kädenvääntömatsit on kuvattu jännittävästi siten, että jokainen uusi vastustaja on aina tuhat kertaa kovempi haaste kuin edellinen. Kunnon turnajaismeininki on saavutettu ja lopputulos on äärimmäisen viihdyttävä.
Sylvester Stallonen lapsenmielisyys on jotenkin virkistävän herkistävää. Vaikka hän ulkoiselta olemukseltaan on todella maskuliininen, niin mieleltään ja ideoiltaan hän muistuttaa yli-innokasta pikkupoikaa, joka on juuri saanut uuden lelun. Tämänkin leffan parhaat oivallukset ovat sellaisia, että ei näitä pystyisi pokalla esittämään kukaan muu kuin Syltty. Hän osaa olla äärettömän uskottava kertoessaan naama vakavana, että kun hän kääntää lippalakkinsa toiseen asentoon, hän samalla ikään kuin kytkee ruumiinsa sellaiseen vireystilaan, joka auttaa häntä nitistämään pahimmankin vastustajansa. Ajatelkaa! Lippalakin asennossa on Syltyn voimien salaisuus! Silti minä, aikuinen ihminen, katselen tätä hurmoksen vallassa ja hurraan kädet pystyssä, että on tuo Syltty vaan kova jätkä.
Ne, jotka eivät voi sietää 80-luvun Rocky-elokuvia, tulevat tuskin tästäkään erityisemmin pitämään. Kaikille muille urheiluhenkisille nuorille miehille voinkin suositella tätä varauksetta. Kädenvääntö ja rekkakuskit ovat harvemmin aiheena elokuvalle, joten tämä on siinäkin mielessä oivallinen valinta kovin yksipuoliseen urheiluelokuvatarjontaan suhteutettuna.
nimimerkki: mauge
