Näin joulun alla katsottuna The Santa Claus 2 on mitä mainiointa viihdettä ja tuo katsojalle hyvän mielen, pienistä vioistaan huolimatta. Onneksi pääosanäyttelijät on säilytetty, joten näyttelijöiden suorituksista ipanat ja aikuiset voivat nauttia samalla tavalla kuin edellisosassa. Tarina jatkuu noin vuosi edellisosan tapahtumien jälkeen ja nyt mukaan on lisätty myös hieman aikuisten draamaa, mikä ainakin näin täysi-ikäisen näkökulmasta istuu elokuvaan hyvin, eivätkä lapset täten turhaudu ja raavi päitään samalla kun toiset nukahtelevat joulukinkun päälle.
Scott Calvin (Tim Allen) on nyt vakituisesti joulupukin hommissa. Tontut ovat kuitenkin unohtaneet mainita, että joulupukkina jatkaminen vaatii vaimon, joten nyt Scottilla on hieman alle kuukausi aikaa hommata muori ja kosia tätä. Jollei Scott ehdi ajoissa hommaamaan vaimoa, ei tämä voi enää jatkaa joulupukin hommia. Hommat ovat kuitenkin vielä kesken joulupukin pajassa, joten tontut päättävät kopioida joulupukin. Joulupukin kopiointi onnistuu, mutta kopio onkin muovinen lelun näköinen henkilö. Tästä huolimatta Scott matkaa takaisin kotikaupunkiinsa etsimään vaimoa, sillä aikaa kun joulupukin kopio temmeltää uutena johtajana pajalla. Tästä alkaa ratkiriemukas jouluelokuva.
Vaikka ohjaaja on vaihtunut, pysyy elokuvan tunnelma silti samantyylisenä kuin edellisosassa ja täten tuottaa katsojalle hyvän joulumielen. Joulupajan lavastus ulkoapäin katsottuna ei ole vakuuttava ja siihen jäin kaipaamaan hiomista. Onneksi tämä ei kuitenkaan ole iso osa elokuvaa, joten saamme nauttia huomattavasti paremmin suunnitellusta joulupajan sisätilasta. 2000-luvulle siirtymisen kyllä huomaa, nimittäin tietokone-efektejä on käytetty edellisosaa enemmän, mutta silti hillitysti. Onneksi efekteihin on kuitenkin panostettu, eivätkä ne täten jää viilaamaan muuten kaunista pintaa. Elokuva on selvästi suunnattu lapsille ja lapsenmielisille, mutta kyllä tästä hermot kireillä työtä paiskivat kiireiset aikuisetkin tulevat pitämään. Tuohan elokuva kuitenkin sen verran hyvän joulumielen ja ympäristökin on saatu hienosti jouluisen oloiseksi ja näköiseksi. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, viitteitä löytyy myös hieman aikuisten draamasta, nimittäin ihmissuhde ongelmia puidaan hieman koomisella ja viihdyttävällä tavalla, johon mukaan on kuitenkin heitetty ripaus dramatiikkaa. Kuten olettaa voi, pyrkii elokuva myös sanomaan jotain joulupukkiin uskomisesta ja muutenkin asioihin uskomisesta, vaikkei niitä omin silmin näkisikään.
Musiikkivalinnat sopivat elokuvaan kuin nyrkki silmään ja samaa voi sanoa äänitehosteista. Kaikin puolin osuvat valinnat on elokuvaan saatu ja ne korostavat elokuvan jouluista tunnelmaa todella hyvin. Dialogi on selvästi suunnattu lapsille, kuten myös itse elokuvakin, mutta on se silti varsin toimivaa ja osittain jopa erittäin huvittavaa. Kamerakulmat eivät näytä mitään erikoisempia isoja maisemakuvia, taikka muita suun ammolleen jättäviä kohtauksia, mutta ovat ne silti varsin toimivia.
Näyttelijät jatkavat samalla tavalla kuin edellisosassa. Mistään mullistavista roolisuorituksista ei siis ole kyse, mutta ovat näyttelijät kuitenkin omaksuneet hahmonsa kohtuullisen hyvin ja heittäneet mukaan hieman lämmintä henkeä joulun kunniaksi. Tim Allen tekee edelleen hienoa työtä joulupukkina ja hänestä vääntäminen hieman pulleammaksikin on onnistunut moitteettomasti. Etenkin lapsille sopivan komiikan Allen taitaa hyvin ja viihdyttäähän hän varttuneempiakin katsojia. Lost -sarjasta tutuksi tullut Elizabeth Mitchell tekee sopivan lämpimän roolisuorituksen koulun rehtorina ja tekee tästä kaikin puolin ihailtavan hahmon, vaikka rooli olikin alun perin ilmeisesti kirjoitettu tiukkapipoiseksi henkilöksi. Toimiihan se tosiaan näinkin. David Krumholtz on säilyttänyt nuorehkon näkönsä vielä kahdeksan vuotta edellisosan jälkeen. Krumholtz siis näyttelee hieman vanhempaa tonttua, nimeltä Bernard ja tekee siinä kaikin puolin hauskahkon ja hyvän roolisuorituksen. Hän on eläytynyt kyseiseen rooliin hyvin ja vaikkei hänen näyttelytyönsä mitään erikoista ole, ei siitä moitittavaakaan löydy. Charlie Calvinia esittää edelleen sama näyttelijä, eli Eric Lloyd. Eric Lloyd on nyt kahdeksan vuotta vanhempi, mutta tekee entistä paremman roolisuorituksen ja eläytyy siihen jopa yllättävän hyvin. Toki poikahan on kasvanut kahdeksan vuoden aikana, mutta tämä on peitetty hyvin, eikä se jää katsojaa vaivaamaan.
Elokuvaa voi lämpimästi suositella kelle tahansa viihdyttävän elokuvakokemuksen ja hyvälle joulumielelle saavan elokuvan ystävälle. Se on pienistä vioistaan huolimatta harvinaisen onnistunut jatko-osa, joka jaksaa viihdyttää alusta loppuun ilman turhautumisen tunnetta.
