Moniko ohjaaja voi ylpeillä saaneensa leffaansa Tom Cruisen, Brad Pittin ja Kirsten Dunstin? Näihin harvoihin kuuluu mm. Pikku teurastajan ohjannut Neil Jordan. Suurta yleisöä siis hemmotellaan kauniskasvoilla, jotka eivät vielä olleet uransa huipulla, vaan vasta matkalla kohti huippua.
Kyseessä on niinkin käytetty teema kuin vampyyrit. Tarina alkaa siitä, kun Louis de Pointe du Lac (Pitt) ilmestyy Daniel Malloyn (Slater) toimistoon ja kertoo tylyn tilityksen elämästään… ehei, ei ex-mäkikotkana, vaan vampyyrina! Sitten alkaakin sepustus, jota voi kutsua juttutuokioksi vampyyrin kanssa. Suomennosnimi on hieman ontuva. Tosin veren vangeistahan tässä kerrotaan.
Tarinan mukana selviää monta eri mutkaa, jotka Louis on käynyt satoja vuosia kestäneen elämänsä aikana. Lestat de Lioncourt (Cruise) on kaiken pahan alullepanija: kirousta levittävä vampyyri ja pahan lähettiläs. Louis on hänen uhrinsa, joka tuomitaan loppuelämäkseen kadotukseen ja verta imeskelemään. Myöhemmin trion kolmanneksi jäseneksi liittyy pikku tyttö nimeltä Claudia (Dunst). Kiharatukkainen ja kaunista nukkea muistutttava Claudia on jopa porukan johtajaa katalampi ja voimakkaampi. Heikko Louis sen sijaan on lähes häpeäksi vampyyreille. Nämä kolme jakavat loppumattoman tarinan keskenään – ainakin lähes katalaan loppuun asti.
Leffan miljöö on odotetun suttuista ja synkkää. Veri virtaa pitkin onnettomien uhrien kauloja, ja osa vampyyritradioista pistetään törkeästi uusiksi. Joku katsoo Veren vankien olevan pyhäinhäväistys vanhoja verenimijäklassikkoja kohtaan, mutta toisaalta se tuo raikkaan, joskin verenhajuisen, hengähdyksen vampyyrileffojen kulttuuriin.
Kirsten Dunst ponkaisi tämän leffan myötä tähtiin. Mm. Brad Pitt kehui kuvauksissa vasta 11-vuotiaan tyttösen maasta taivaisiin. Ja aiheesta kehuikin, sillä Kirsten saa Claudian hehkumaan pahuutta. Itse asiassa Manaajan Regan-tyttö saa hävetä Dunstin vihaisen, mutta tyylikkään, suorituksen edessä. Tom Cruisella on leffassa melko harvinainen pahiksen rooli, ja maskeeraus vie miehen kauas julistepojan osasta. Silti itse tunne jää Tompalla aika kauas.
Veren vangit – leffassa haikaillaan kuoleman perään palavalla kiihkolla, mutta leffa ei löydä jalansijaa, vaan liihottaa katsojan tavoittamattomissa. Osin se on surumielistä potaskaa, kuten leffassa ennakoiden mainitaan. Surua ja synkkyyttäkin piisaa, niin että gootimmat fanit innostuvat. Ja muistakaa, että hevitukka oli in vuoden 1994 vampyyriscenessä.
PS. River Phoenixin piti näytellä tässä Anna Ricen kirjaan perustuvassa leffassa, mutta huumeet päättivät tämän lupaavan miehen uran ennen kuvauksia. Lopputekstit mainitsevat leffan olevan omistettu Riverille.
