Ai että tuota DVD-formaattia kun se nykyään painaa päälle kuin kymmenen riivinrautaa.
Nyt siis tuli katsottua Kauhukoira-nimisestä DVD-boxista Stepfather-niminen elokuva, niin pitäähän siitä nyt sitten arvostelukin rustata kun sille päälle sattuu.
Jerry on mukava mies, ja kuten DVD:n takakansi sanoo, kaikki Rakastavat Jerryä. Hänen uusi vaimonsa, naapurit, kollegat… Kaikki. Kaikki paitsi hänen tytärpuolensa Stephanie.
Eräänä päivänä Stephanie menee kellariin, ja hänen isäpuolensa sattuu myös kävelemään paikalle. Jerry ei kuitenkaan huomaa Stephanieta ja saa raivokohtauksen. Vaikka Jerry kuinka yritti unohtaa menneisyytensä, se jatkaa hänen vainoamistaan kun eräs lehti julkaisi jatkoa vuoden vanhalle murha-tapaukselle.
Stephanie alkaakin pian epäillä että ehkä hänen uusi isänsä, kaikenkarvainen Jerry voisikin ehkä olla tämä kadonnut tappaja, joka tappoi vuosi sitten yksinhuoltajaäidin ja tämän perheen.
Steph pyytää lehteä lähettämään hänelle kuvan miehestä. Mutta juuri sinä aamuna Jerry hakee lehden ja huomaa oman kuvansa ja vaihtaa sen.
Nyt Stephanielta on poistunut kivi sydämeltä ja hän voi taas hyvin, mutta Jerry tietää…
Stepfatherin juoni on kyllä varsin mielenkiintoinen eikä siihen törmääkään joka päivä.
Käsikirjoituksen on laatinut Oscar-ehdokas Donald E. Westlake jonka kirjoista on tehty jo noin 30 elokuvaa. Aiemmin en ole mieheen törmännyt, mutta nyt voisi kokeilla lukea jotain uutta…
Pienenä miinuksena ehkä maailman turhin ”tärkeä” sivuosa joka irtoaa siis Stephen Shelleniltä Jim Ogilviena. Se vie vain aikaa, ei kiinnosta ketään, ja, noh… Sanotaanko näin että rooli on yhtä tärkeä kuin kaksi luotia.
Näyttelijät ovat ihan OK.
Terry O’ Quinn (Jerry) tekee ihan mukavan suorituksen kilttinä Jerrynä ja ilkeänä Jerrynä. Hieman hankala hänen suoritustaan oli katsoa sillä koko ajan mieleen ponnahti John Locke (Lost). En ole hirveästi muita miehen rooleja nähnyt paitsi sen pienen Old Schoolissa, mutta voisin sanoa että kyllä on parissa kymmenessä vuodessa taidot kehittyneet.
Jill Schoelen (Stephanie) vetää sellaisen perus kauhuleffa-tytön roolin, mutta tekee hieman keskivertoa paremman suorituksen. Samaa voisi sanoa muista kaartin jäsenistä. Ei surkeaa, ei mahtavaakaan.
Ohjaus on ihan jees. Ei mitenkään erikoista. Jotenkin tuntuu että tässä on vaan koitettu pistää tekstiä rullalle, mihin törmää aika usein 80-luvun leffoissa.
Toinen pieni miinus-puoli mainittakoon myös. Musiikki. Aivan hirveää kasari-pimputusta joka tappaa tunnelman melkein aina…
No mutta, Stepfather on ihan mukava leffa, vaikka se ei olekaan niin pelottava kuin mihin yleensä törmää. Aika perus kasarikauraahan tämä on, mutta maineensa takia se kannattaa tsekata.
nimimerkki: mada
