Eletään 1900-luvun alkuvuosia ja suuren Amerikan muuttoaallon aikaa pienessä norjalaisessa maalaiskyläsessä. Amerikkaan lähteneestä perheestään eronnut Marit Skjølte on jo lapsena lupautunut vaimoksi paikalliselle Anders Bjålandille, joka kuitenkin särkee Maritin sydämen naimalla salaa toisen, rikkaamman naisen. Myöhemmin Marit itse menee toisiin naimisiin ja perustaa perheen, mutta jää lopulta yksin poikansa kanssa asustelevaksi katkeraksi vanhaksi leskeksi.
Itse asiassa oli tarkoitukseni katsastaa tälle ehtoolle vielä yksi saksalainen mykkäelokuva, mutta unohdin nolosti sen nimen joten piti keksiä jotain muuta. Päätinkin sen sijaan jatkaa norjalaisen elokuvan epämääräistä ekskursiotani tällä monen aiheeseen intohimoisemmin suhtautuvan suosituksesta katsastamallani klassikolla. Samalta ohjaajalta käsittelin jo vuotta paria aiemmin ilmestyneen [movie]Fante-Anne[/movie]n.
Tiettävästi tämä elokuva onkin kuvattu täysin autentisessa ympäristössä ja sen myös huomaa kaikesta, sillä Fante-Annen tavoin tämäkin näyttää vuonoineen ja vuoristomaisemineen henkeäsalpaavan upealta, eikä pikkutarkan aito kuvaus vanhasta kansankulttuurista puvustuksineen, hääseremonioineen ja asuinympäristöineen tunnelmaa ainakaan latistamaan pääse. Jossain epämääräisemmässä lähteessä tämän mainittiinkin tavoitelleen klassisten romantiikan ajan maalausten henkeä, minkä myös uskoo helposti.
Olen lukenut tämän perustuvan ainakin osittain Kristofer Jansonin 1800-luvun puolivälissä julkaistuun norjalaiseen romaaniin, mutta todellisuudessa tämä toi enemmän kuin vähän mieleen D.W. Griffithin maalaisromanttiset draamat vuosikymmenen vaihteelta, erityisesti [movie]True Heart Susie[/movie]n. Niiden tavoin tässäkään ei oikeasti nähdä ollenkaan uudempia erikoistehosteita vaan kerronta on pidetty mahdollisimman simppelinä ja tunnelma ripauksen verran nostalgisena, nähdäänpä tässä sentimentaalisen kaunis loppukin. Romanttisissa maalaismaisemissa kaikki loput ovat aina onnellisia.
Brudeferden i Hardanger on todellinen legenda, aikoinaan tämä tiettävästi käynnisti kotomaassaan jonkinlaisen pienimuotoisen kansallisromanttisen villityksenkin. Tätä on monessa lähteessä rankattu yhdeksi parhaista norjalaisista elokuvista koskaan, jos ei muuta niin paras mykkäelokuva tämä nyt ainakin on helposti. Kuitenkaan tällä ei näytä olevan kovinkaan kaksista tunnettuutta kotimaansa ulkopuolella edes mykkäelokuvien harrastajien keskuudessa, mikä on valtava sääli.
Jos koskaan näet tästä harvinaisuudesta minkäänlaista julkaisua, pieni vinkki: katso ja nauti.
