Tunnelma onkin se uhrilampaiden pääkoukku.

31.1.2003 22:03

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The Silence of the Lambs
Valmistusvuosi:1991
Pituus:113 min

Oscar-patsaitakin kahminut Thomas Harrisin kirjaan perustuva mahtava psykologinen trilleri on tullut katsottua pariinkin otteeseen eri muodoissa (VHS,tv,DVD) mutta ensimmäisenä näin sen telkasta joten arvostelen sen, enkä esim hienoa Special edition dvd:tä.

Hannibal ”cannibal” Lecter on vankilassa elinkautistaan kärsimässä oleva psykoottinen ihmissyöjä. Hannibal jää kuitenkin kakkoseksi murhaamisessa koska kaupungissa hilluu tuoreempaa verta oleva massamurhaaja Buffalo Bill. Billin kiinni saaminen näyttää epätoivoiselta hommalta kunnes nuori FBI nainen Clarice Sterling lähetetään vankilaan kalastelemaan tietoa Lecteriltä. Bill kaappaa vielä (olikohan se nyt) Pormestarin tyttären ja Claire tekee kaikkensa löytääkseen tytön.

Uhrilampaat on vielä tänä päivänäkin tehokas ja upea trilleri jossa kaikki näyttelijät tekevät huippu suorituksen. Olen nähnyt ”hannibal-trilogian” teknillisesti oikeassa mutta ajallisesti väärässä järjestyksessä eli ensin Uhrilampaat sitten Hannibal ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Punaisen lohikäärmeen.

Uhrilampaita on yritelty jäljitellä moneenkin otteeseen mutta aina yhtä onnettomasti. Hopkins on toki hyvä näyttelijä mutta leimaantui tämän leffan myötä Hannibal Lecteriksi. Jodie Foster tekee myös mainion roolityön ja varsinkin näiden kahden huippu tähden väliset keskustelut ovat leffan psykologisesti että viihteellisesti parasta antia. Olisikohan Hopkins yhtä arvostettu nykyään ilman tätä leffaa, tuskin mutta onneksi herra osaa valita roolinsa viisaasti.

Tunnelma onkin se uhrilampaiden pääkoukku ja onnistuu siinä hyvin. Hannibalin tunnelma oli täyttä action-splatteria, mutta uhrilampaiden jännitys venyy äärimmilleen ja tylsiä kohtia ei kertakaikkiaan ole. Leffa on myös niitä harvoja (ja hyviä) jotka eivät lopussa etene mielettömiin action tempauksiin tai verimässäilyihin vaan säilyttää kokoajan sen upean ahdistavan tunnelman.

Monien katsomiskertojen jälkeen vielä vain voi ihmetellä uhrilampaiden nerokkuuttaa, jo kirjasta revitty kässäri on upea samoin Demmen ohjaustyö joka on olennainen osa (näyttelijöiden) lisäksi tässä klassikossa. Harmi ettei Hannibal yltänyt (tai edes yrittänyt) samaan vai jäi surkeaksi tekeleeksi. Punainen lohikäärme sentään nosti rimaa ylemmäksi. Hannibaleilut on hyvä lopettaa kolmanteen osaan ja ainkaan ilman Thomas Harrisin kirjaa on turha yrittää rahastaa hannibalilla.

nimimerkki: Criiticco

Arvosteltu: 31.01.2003

Lisää luettavaa