Länsirintama, 1917. Kourallinen epäonnistuneesta hyökkäyksestä selvinneitä brittisotilaita harhailevat vihollisen mailla, kunnes he törmäävät hylättyyn juoksuhautaan. Sotilaat valtaavat haudan ja linnoittautuvat odottamaan pelastajia. Ketään ei kuitenkaan tule, ja sotilaat alkavat kuolla, yksi kerrallaan. Jotkut tulevat hulluiksi ja kääntyvät toisiaan vastaan. Onko juoksuhauta kirottu, vai onko se edes tässä maailmassa?
Iso-Britannian kauhuelokuvateollisuus on nyt lähtenyt oivaan suuntaan, esimerkkeinä The Bunker, Dog Soldiers ja nyt Deathwatch. Tunnelma on alusta asti tiheää ja synkkää, ja juoksuhauta on kuin hulluuden, pelon ja murhanhimon ruumiillistuma, täynnä kuolemaa, rottia, verta ja mutaa. En voi esittää omaa mielipidettäni spoilereiden pelossa, joten luotan siihen, että muutkin tämän elokuvan nähneet ovat samaa mieltä kuin minä.
Jamie Bellin suoritus ei ole erityisen loistava tai ihmeellinen, mutta tarpeeksi uskottava. Elokuvan helmiä ovatkin Andy Serkisin rooli psykopaattisena Quinnina ja Laurence Fox kapteeni Jenningsinä. Kuvaus sopii oivasti elokuvaan ja saa aikaan klaustrofobista tunnelmaa, koskaan ei tiedä mitä nurkan takana odottaa.
Ainoa asia, josta nurisen on musiikki. Se on liian tavallisen mahtipointista, joka ei sovi juurikaan elokuvan synkän teeman kanssa.
Michael J. Bassettilla, samoin kuin Dog Soldiersin ohjaaja-kirjoittaja, Neil Marhallilla on lupaava ura edessään, jos se saavat teränsä pysymään, eivätkä vajoa keskinkertaisten lässyjen tasolle. Viisi pistettä on aivan ansaittu.
nimimerkki: Jumikuppa
