Ohjaaja David Wainin ohjaustyö (Role Models, 2008) on mukavan raikas tuulahdus toinen toistaan yksitoikkoisempien Hollywood-komedioiden joukossa. Värikkäiden näyttelijöiden tähdittämän elokuvan sisältö tarjoaa hauskuuden lisäksi paljon muutakin ja toteutus on hoidettu erinomaisesti. Elokuvan tarina ei ole erikoinen, mutta kiinnostava silti.
Roolimallit kertoo kiukkuisesta ja elämäänsä kyllästyneestä Dannysta (Paul Rudd), sekä elämäänsä myönteisesti suhtautuvasta bilettäjästä Wheeleristä (Seann William Scott), jotka työskentelevät Minotaur-energiajuomayhtiössä mainostaen juomaa kouluissa. Wheeler voisi tehdä hommaa koko elämänsä ajan, mutta Danny, joka ei innostu mistään on hieman eri mieltä. Kun miesystäväänsä kyllästynyt Beth (Elizabeth Banks) jättää tämän kylmästi, Danny menee suutuksissaan järjestämään kaverukset tilanteeseen, jossa he saavat valita 30 päivää vankilaa, tai 150 tuntia yhdyskuntapalvelua. Miehet päättävät välttää sellin ja ilmoittautuvat Sturdy Wings isoveliohjelmaan, jossa molemmat joutuvat pitämään seuraa heille valitulle hieman omalaatuiselle lapselle. Wheeler saa kaitsettavakseen 11-vuotiaan rääväsuun Ronnien (Bobb`e J. Thompson) ja Danny taas LAIRE-fantasiapeliin retkahtaneen 16-vuotiaan nörtin Augien (Christopher Mintz-Plasse). Tehtävä ei ole miehille helppo ja 150 tunnin aikana sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.
Elokuvan toteutus ja tyyli antavat hyvän ensivaikutelman Wainista ohjaustyöstä. Elokuvan huumori on puhdasta ja tunnelma, ympäristö ja kaikki muu on saatu raikkaan hyväntuuliseksi. Elokuvan naurut saivat aikaiseksi hassunhauskat lausahdukset, joita varsinkin Ronnien ja Wheelerin keskusteluissa riitti. Sen lisäksi, että elokuva nauratti, sen suurin valttikortti oli sen tarjoama hyvä fiilis. Tuntuu kuin elokuvan näyttelijöillä olisi ollut hyvä fiilis sitä tehdessä ja se välittyisi kotikatsomoon.
Elokuvan toinen vahvuus on näyttelijäsuoritukset. vaikka Seann William Scott ei näyttelijänä ole erikoinen, hänen elokuvansa ovat aina saaneet meikäläisen hyvälle tuulelle. Paul Ruddin elokuvia en ole pahemmin katsastellut, mutta ainakin tässä elokuvassa hänen roolisuorituksensa miellytti, vaikka alun kiukkuisuus ärsytti. Loppua kohden mentiin kuitenkin parempaan suuntaan. Ronnien roolissa olleen Thompsonin näyttelysuoritus jäi vahvasti mieleen sen aitoudesta ja v-sanan käyttö näytti onnistuvan pojalta hyvin. Mentz-Plassen muistan Superbad:ista hassunhauskana Fogellina, joka muistuttaa Augieta monella tapaa. Muut näyttelijät hoitavat roolinsa myöskin kiitettävästi.
Pahaa sanottavaa elokuvasta on vaikea löytää, joten elokuvaa voisi sanoa melkein täydelliseksi teokseksi, joka kestää montakin katselukertaa.
