Laine on pystynyt erinomaisesti tulkitsemaan sodan piinaavat hetket iloineen ja suruineen pienen komppanian edesottamuksien kautta. Erityisesti Ahosen rooli pelokkaana taistelijana on mieleenpainuva kokemus. Tolvasen Rokan sekä Sinisalon Lahtisen huumorilla höystetty tulkinta kutkuttaa nauruhermoja paukkeen ja julmuuden keskellä.
Sodan loppu on niin äkkinäinen että jokainen on pysähtyy sitä ihmettelemään (kauankohan kesti saada tieto esikunnasta jokaiseen bunkkeriin ja vallihautaan = kuinka monta henkeä menetettiin sodan jo loputtua). Sodan viimeisten hetkien menetykset jokainen pystyy tuntemaan katkeruutena ohjaajaa kohtaan. Siitäkin näkee ettei nykyisten elokuvien tapaista onnellista loppua sodassa ole eikä näin ollen sotaelokuvassa pidäkään olla.
Tosiasiat ovat tosiasioita ja niin Linnan ja Nevalaisen käsikirjoitus kuin Laineen ohjaus toteuttavat tämän faktan erinomaisesti. Lisäksi Finlandia on mitä mahtavin kappale nousuineen ja laskuineen kuvaamaan tuota aikaa ja noita tapahtumia.
Nimimerkki: Mopo
