Belgia on Euroopan kartalle jäänyt jämä. Kuppainen Ranskan, Saksan ja Hollannin välissä oleva tynkä millä ei ole edes omaa kieltä. Sen ainoa meriitti on Brüssel, joka palvelee EU:n pääkaupunkina ja sen kulttuurianti muulle maailmalle rajoittuu kuolleeseen Georges Remiin ja kulahtaneeseen toimintastaraan, Jean-Claude Van Damneen. Joskus tuosta belgialaisten (mikä on pahin haukkumasana koskaan) asuttamasta valtiojämästä kuitenkin paukkuu esille jotain todella inhaa kultturiantia ja Koen Mortierin ohjaama [I]Ex Drummer[/I] on juurikin sitä. Se on törkyinen, huonoa makua noudattava, töhkäinen, väkivaltainen ja täynnä mitä ellottavampia henkilöitä, käänteitä ja kohtauksia. Loistoviihdettä koko perheelle siis.
Dries (Dries Van Hegen) on menestynyt kirjailija ja kolme paikallista jannua jotka soittavat bändissä pyytävät hänet rumpaliksi. Kolmikko koostuu Koen De Geyteristä (Norman Baert), joka on väkivaltaisen misogyyni sekopää. Jan Verbeek (Gunter Lamoot) on taas homo maalaisjuntti jonka perhettä voi kuvata vain sekapäiseksi ja Ivan Van Dorpe (Sam Louwyck) on taas narkomaani kuuro. Dries on kaikilla tavoilla rumaa ja haisevaa kolmikkoa ja näiden sosiaalista viiteryhmää korkeammalla tasolla ja liittyypä soppaan myös Isokulli (Jan Hammenecker) ja hieman muutakin inhaa saastaa inhimillisestä pohjamudasta.
Dries Van Hegenin suoritus Driesinä on etääntynyttä ilkeämielisyyttä ja tunteettomuutta. Hän käsittelee ympäristöään ja ihmisiä kylmällä piittaamattomuudella ja oman ylivertaisuutensa tiedostavalla ilkeämielisyydellä. Jopa hänen siisti, huoliteltu ja tasainen puhetapansa on kontrastissa elokuvan muuten maaniseen, lismaiseen ja poukkoilevaan tyyliin.
Muu näyttelijäkaarti piiskaa hahmoistaan esille hurjat suoritukset. Norman Baertin ja Sam Louwyckin karhean maaniset suoritukset nostavat hymyn suupieliin, joskin selväksi tulee että nämä hahmot ovat kaikilla tavoilla halveksuttavia luusereita. Tyhmiä, ajattelukyvyttömiä ja omaan surkeaan tyhmyyteensä jumiutuneita pässinpäitä joita ei voi muuta kuin halveksia. Jan Hammenecker toimittaa suorastaan kuvottavan suorituksen paksukaisena jonka (ansaittu) lempinimi on Isokulli.
Koen Mortierin maaninen ohjaus pysyy kirjaimellisesti paskassa kiinni, mutta hän hyödyntää myös etäännyttäviä tehokeinoja. Rosoinen ilme kertoo että budjetti on ollut rajallinen tai sitten sen että elokuva on vain haluttu saada näyttämään halvalta saastalta mitä se onkin. Veri valuu ja lukuisat erilaiset ryhmittymät saavat ilkeämielisen tällin pilkkakirveestä.
Lopputulos on silkkaa Eurotrashia, mutta samalla se on taidokkaasti ja harkitulla ilkeydellä tehty räkäklimppi hyvää makua vastaan. [I]Ex Drummer[/I] on niin huono että se on jo nautinnollisen hyvä taideteos jolla ei miellytetä kriitikoita eikä myöskään yleisöä ja se on takuulla tarkoituksellista.
