Delta-jengi on yksi kaikkien aikojen suosituimmista komedioista eikä todellakaan syyttä suotta. Vitsit eivät ole väkinäisiä eivätkä lipsuliikaa kakkapissa-puolelle.
Faber-Collegen dekaani on kyllästynyt lopullisesti Delta-jengin kohellukseen kampuksella. Porukka kun ei aina oikein jaksa keskittyä opiskeluun vaan enemmänkin kaljan kittaamiseen, vastakkaisen sukupuolen vokotteluun ja toogabileisiin. Tämä häiritsee suunnattomasti myös viereisen asuntolan piilohomoja militantti-intoilijoita, jotka yrittävät pistää naapureita kuriin mutta lunta tupsahtaakin aimo lapiollinen omaan tupaan. D-Dayllä, Blutolla, Saukolla, Kamulla ja kumppaneilla kun ei keinot lopu ja hätähän niitä keksii lisää.
Tämä on oikeasti yksi niistä harvoista komedioista, jotka ovat saaneet minut aidosti nauramaan ääneen. Klassikkovitsit kuten kuollut hevonen dekaanin kansliassa, dekaanin vaimoon sekaantuminen sekä toogabileet jäävät mieleen ja hymyilyttävät vielä seuraavana päivänäkin.
Nuoret näyttelijät ovat elämänsä vedossa. Tom Hulce, joka sittemin tuli tunnetuksi Amadeuksen Mozartina, häröilee pääosassa, mutta shown varastaa luonnolisesti John Belushi ikimuistoisessa roolissaan Blutona. Vaikkei hän olekkaan varsinaisesti elokuvan päähahmo, hänestä tämä leffa muistetaan. Sääli että aineet veivät hyvän miehen liian aikaisin. Myös Donald Sutherland häröilee oppilaisiin melko luontevasti suhtautuvana hippiopettajana.
Delta-Jengi on loistavasti käsikirjoitettu ja hyvien näyttelijöiden kansoittama. Kunhan ei säädä Fubu-pipoaan astetta liian tiukalle, se on lähellä täydellistä viihdettä. Tosiaan, college alkaa näyttää melko mukavalta paikalta tämän leffan myötä:)kuulemma elokuvan myötä safkasodat ja toogabileet yleistyivät collegeissa… hmm…
