Siinä missä ensimmäinen Miss Kovis oli ihan kohtuuhauskaa katseltavaa niin tämä paljastuu juonettomaksi tekeleeksi. Kyseessä on jatko-osa viisi vuotta aiemmin valmistuneeseen leffaan. Juonellisesti ajateltuna näiden leffojen välissä ei liene kulunut vuottakaan, koska ykkösessä kruunattu Miss Amerikka haahuilee edelleen kruunu päässä. Bullockin esittämä FBI-agentti Grace Harthan oli soluttautunut undercover-hommissa juuri missikisoihin, jossa hän “äijätyylilleen” epäuskollisena sähelsi menemään mekossa.
Nyt tämä mielummin farkkuihin pukeutuva naisihminen kärsii julkisuuden kiroista eikä voi hoitaa agentin kenttähommia, koska kaikki tunnistavat hänet. Grace päätyy olosuhteiden pakosta Miss FBI:ksi eli koko organisaation keulakuvaksi. Hänet tällätään jälleen tyylilleen epäuskolliseksi ja mikäpä sen trendikkäämpää kun puppelipoika tällärin puuteripuikkoa heiluttamaan. Hintin miehen käytöksestä napsitaan huvittavimmat stereotypiat huumoriksi. Porukkaan pistetään vihaansa hallitsematon tummahipiäinen naispoliisi Gracen henkivartijaksi laukomaan kantaaottavia lauseita ja näyttelemään rystysiään ohikulkijoille. Siinäpä se roolitus leffaan onkin, juonta saa hoitaa pieni kidnappauskuvio. Jotta aika ei käy pitkäksi niin Gracen ja tämän henkivartijan välille viritellään viha-rakkaus-kumppanuussuhde. Nasevia heittoja saa kuulla koko ajan. Itse juoni ei ole oikeastaan mistään kotoisin.
Pidän Sandra Bullockia yhtenä Hollykylän symppisnaisista, ja ei sitä käy kieltäminen tässäkään tapauksessa. Naisen esittämä agentti on hauska säheltäjä, joka ei ole muuttunut ykkösestä mihinkään. Sandran takia leffan jaksoi juuri katsoa vaikka muuta se ei tarjonnutkaan. Toivottavasti emme näe enää kolmatta osaa tästä tapauksesta.
