Menestyvä lakimies Gavin (Ben Affleck) ja tuittupäinen sekä viinaan menevä pankkineuvoja Doyle (Samuel L. Jackson) kiirehtivät eräänä aamuna oikeustalolle ja BANG ajavat keskenään lievän kolarin. Onnettomuuden seurauksena Gavin kadottaa elintärkeän todistuskansionsa ja Doyle myöhästyy ratkaisevasti huoltajuuskiistan oikeudenkäynnistä. Alkaa päivä, jonka tapahtumat eivät koskaan häviä kaksikon mielestä.
Paha päivä (Changing lanes) on todellakin positiivisesti yllättävä elokuvaelämys. Tylsän perjantaipäivän ratoksi aloin tunkemaan jo kirjahyllyssä hieman pölyttynyttä vanhaa VHS-kasettia nauhuriin – mistä lienee tämäkin taas sinne ilmestynyt. Odotukset ovat täysin nollassa, sekavan takakannen ansiosta juonesta ei tietoakaan ja ajatukset jo kolmen tähden arvostelun kirjoittamisessa. Suureksi ilokseni leffa starttasi käyntiin mielenkiintoisesti ja vatsassa pyörinyt nälän tunnekin kaikkosi nopeahkosti tiehensä. Alussa jännitti, ja päähenkilöt keräsivät sympatiapisteitä, sitten alkoi ahdistamaan niin hemmetisti, mutta lopussa kiitos seisoi ja kehon valtasi hyvän olon aalto.
Paha päivä on siis toimintatrillerin vauhdilla ja ahdistuneisuudella liikkuva draamaelokuva, joka käsittelee kahden täysin erilaisen miehen elämää, joista lopussa löytyy yllättävänkin paljon samaa. Elokuva pohtii maailman vääristyneisyyttä, hyvää ja pahaa, ja etiikan arvoja. Itselleni tämä kolahti kuin metrin halko takaraivoon kännisenä juhannusiltana ja sai aikaan ajatuksia, mikä on aina hieno piirre elokuvassa.
Jackson ja Affleck ovat pääosissa loistavia, mutta kaikkein suurimmat kiitokset kuuluvat ohjauksesta Roger Michelille ja käsikirjoituksesta Chap Taylorille. Leffa kulkee alusta loppuun sulavasti, juuri oikealla tahdilla ja saa katsojassa aikaan juuri ne voimakkaat tunteet mitkä on tarkoituskin saada. Päähenkilöiden ahdinko kuvataan tarkasti ja tiivistunnelmaisuus synnytetään kiireellä ja tapahtuma-ajalla, joka on siis yksi päivä. Loppu on upeaa katseltavaa. Näin tehdään kunnon draamaa! Ottakaa oppia.
Sopii hyvin kylmiin ja pimeisiin syysiltoihin, jolloin on aikaa istahtaa lempinojatuolille, ottaa lämmin kaakaokupponen käteen ja syventyä joka aivosolulla tähän sykähdyttävään draamaelokuvaan. Changing lanes ei ole liian imelä, eikä liian rankkakaan, vaan juuri sopiva. Laadukas leffa, jossa on pala sydäntä mukana. Liki täydellinen.
”It’s like you go to the beach. You go down to the water. It’s a little cold. You’re not sure you want to go in. There’s a pretty girl standing next to you. She doesn’t want to go in either. She sees you, and you know that if you just asked her name, you would leave with her. Forget your life, whoever you came with, and leave the beach with her. And after that day, you remember. Not every day, every week… she comes back to you. It’s the memory of another life you could have had. Today is that girl.”
