Jälleen kerran teattereihin pyörähtää Stan Leen Marvel comicsin luomus, joka on tällä kertaa Hulk. Iso vihreä jättiläinen, Hulk, on hyvä ja viihdyttävä kokemus, joka on selvästi muita Marvel elokuvia parempi (paitsi Spider-Mania). Kuitenkin elokuva on erilainen kuin sarjakuva, mutta tällä kertaa se ei haittaa.
Elokuva käynnistyy Bruce Bannerin (Eric Bana) elämän esittelyllä, lapsuudesta aikuisuuteen. Mukana selvitellään hiukan Brucen isää (Nick Nolte), joka liittyy Bruceen enemmän kuin vanhemmuudessa. Loppua kohti selviää enemmän Brucen isästä. Kun elokuvassa siirrytään aikuisuuteen niin Brucekin on tiedemies, mutta hänelle on sanottu, että hänen vanhempansa ovat kuolleet, vaikka oma ukko se vielä hengissä onkin. Bruce tutkii Betty Rossin (Jennifer Connelly) kanssa samanlaista hanketta mitä Brucen isäukko. Mutta laboratoriossa tapahtuu onnettomuus, Bruce altistuu gammasäteilylle, joka lopulta herättää Brucen todellisen olemuksen esiin, Hulkin. Aina kun Bruce hermostuu Hulk nousee pintaan ja hän muuttuu isoksi, vihreäksi jättiläiseksi ja alkaa riehumaan toden teolla, joten armeijan on ryhdyttävä poistamaan maan suurimman uhkan. Kuitenkin Hulk rauhoittuu aina Bettyn nähdessä.
Hulkin ohjaaja Ang Leen (Crouching Tiger, Hidden Dragon) kuvausta on hyvä katsella. Erityisesti elokuvan sarjakuvamainen toteutus on plussaa. Ja vielä kun Hulkin on toteutettu mallikkaasti on kaikki osapuolet kunnossa. Eric Bana selviytyy siinä kuin Nick Nolte. Mutta elokuvan surkeimmaksi näyttelijäksi nousee Oscar-voittaja Jennifer Connelly, jonka näytteleminen on ikävää katsottavaa.
Kokonaisuutena Hulk toimii ja viihdyttää koko kestonsa ajan. Hulk on parhaimpiin Marvel-elokuviin lukeutuva ja toivottavasti muutkin Marvel-elokuvat olisi tälläisia.
