Trio Moritz, Cohen ja Diesel jatkavat siitä mihin he jäivät Hurjapäissä. Tällä kertaa Diesel yrittää olla kapinallinen Bond, joka harrastaa extreme-tempauksia.
Yhdysvaltain Kansallinen turvallisuusvirasto eli NSA ei jaksa enää seurata, kun heidän agenttinsa teilataan yksi toisensa jälkeen. Niinpä agentti Gibbons (Samuel L. Jackson) päättää hakea toisenlaista lähestymistapaa uuteen tehtäväänsä estää biokemiallista asetta joutumasta vääriin käsiin, ja värvää joukon satunnaisia ehdokkaita, joissa olisi kenties potentiaalia heidän uudeksi agentiksi. Yksi heistä on Xander Cage (Vin Diesel), extreme-lajeja harrastava ja yhteiskuntaa kritisoiva kapinallinen.
Pakko myöntää, että kansikuva on näyttävä, mutta kun elokuva alkaa sen arvo pian jo laskee. Elokuvan visuaaliseen ilmeeseen ei ole panostettu yhtään, vaikka tuottaja Moritz on saanut kerättyä elokuvaa varten puolet enemmän rahaa, mitä vuotta aiemmin julkaistuun Hurjapäihin. Todennäköisesti puolet rahoista on mennyt räjähteisiin, jotka nähdään jo elokuvan alussa. Juonesta ei yleensä kannata edes välittää sen tarkemmin, sillä siitä on jo tietoisesti tehty selväksi, että agenttimaista kulkua tähän on haettu. Sen sijaan mitä elokuva tarjoaa on muutamia extreme-urheilulajeille tuttuja tempauksia, kuten laskuvarjolla hyppimistä alas sillalta, motocrossia, lumilautailua vaarallisissa olosuhteissa ja muuta pientä. Vaikka lista onkin pitkä näiden tempauksien suhteen, että stunttimieskin menetti tuotannon aikana henkensä, niiden näyttävyys on minimaalista. Melkein koko elokuvan parhaat hetken sijoittuvat alkupäähän, sillä sen jälkeen ei pahemmin enää nähdä Dieseliä ”tekemässä” vaarallisia hyppyjä crossipyörillä tai muuta vastaavaa. Aseilla räiskimistäkin on laitettu mukaan, mutta sillä ei sen kummempaa ilonaihetta saada aikaan.
Näyttelijäkaarti on melko rasittavan kuulosta. Useita kertoja saadaan kuulla 2000-luvun b-luokan toimintaelokuvissa, jotka on kuvattu itä-euroopassa sitä samaa aksenttia millon romanialaisilta ja bulgarialaisilta. Siispä näistä ei ole mitään sanottavaa. Se mistä on kuitenkin sanottava on Danny Trejon pieni rooli, josta sentään sai jonkinlaista hupia, vaikka mies pitkälti toisti sitä samaa repliikkiä. Myös Samuel L. Jackson ymmärrettävästä syystä oli omaa luokkaansa. Onneks sentään heidät oli saatu elokuvaan mukaan Vin Dieselin seuraksi.
xXx-elokuvasta ei jää paljoa käteen. Pari isompaa toimintaosiota ja muuten halvannäköistä toimintaa. Edes elokuvan pääpahis ei jää mieleen tai kukaan muukaan, vaikka yleensä edes se yksi ohikiitänyt roisto muistuisi, mutta ei.
