Urhea on Pixarin vastaus Disneyn klassikolistan prinsessaelokuville. Ja heti alkuun todettakoon, että se on Pixarin elokuvista ehdottomasti huonoin, mutta kyseisen studion tasolla huono ei sentään onneksi ole yleisesti ottaen kovin huono.
Tarina kertoo prinsessa Meridasta. Elokuva pyörii oikeastaan sen ympärillä, kuinka Merida haluaa pysyä loppuelämänsä villinä ja vapaana menemättä naimisiin, johon äiti yrittää häntä melkeinpä pakottaa. Juoni kuitenkin kulkee odotetusti. Ei kuulosta kovin huonolta. Mikä pisteitä sitten laskee?
Ensimmäinen ongelma löytyy jo heti päähenkilöstä: Merida ei ole millään tavoin samaistuttava. Hänestä jää vaivaanuttava, itsekäs ja jopa ärsyttävä loppuvaikutelma. Toiseksi, myönnettäköön ettei Pixarin vahvimpia puolia ole koskaan ollut varsinaisten pahisten kehittäminen. Johtuen ehkä siitä että Pixarin elokuvat eivät ole ennen vaatineet Disney-pahiksen saappaat täyttävää antagonistia. Mutta Urhean kaltaiseen prinsessaelokuvaan sellainen kipeästi kaivattaisiin. Tältä osin Urhea on oikea häpeäpilkku. Elokuvan hahmot ja juoni ovat yleensäkin Pixarin mittapuulla ala-arvoisia.
Elokuvan ainoa osa-alue, josta ei voi sanoa mitään negatiivista, on animaatio. Se on hieman erilaista muihin Pixar-elokuviin verrattuna. Ja animaation perusteella tämä teos näyttääkin rahtusen huonommalta Dreamworks-elokuvalta, koska totuushan on, että jos katsotaan pelkää animaatiota, niin Pixar häviää Dreamworkisille 5-0. Mutta, koska Pixarin valttikortit ovat aina olleet tarina ja hahmot, eikä animaatio, ja valitettavasti Urheassa juuri ne osa-alueet eivät toimi, elokuva kestää vaivoin kaksi katselukertaa, jotka vaaditaan alkuperäisen ääniraidan ja suomalainen dubbauksen tarkistukseen. Ja tässä tapauksessa suomalainen voittaa ehdottomasti.
Alkuperäisissä näyttelijöissä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta liioiteltu skottiaksentti pilaa koko jutun perusteellisesti. Siispä; Urhea on vaivoin kahdesti katsottava, ehdottomasti Pixarin huonoin tuotos. Lisäksi jokainen, joka ajattelee, että Urhea ansaitsi parhaan animaation Oscarin, pettää itseään. Ja siinä missä Pixarin parhaat elokuvat saavat herkistymään ja koskettavat jostain syvältä sisimmästä, on Urhea niiden rinnalla tökerö ja vaivaannuttava, todellinen riman alitus Pixarilta.
