Kolme pikkupoikaa leikkii tiellä. Pojat ovat nimiltään Jimmy, Sean ja Dave. Paikalle ajaa auto, jonka kuljettaja esiintyy poliisina, ja pakottaa Daven autoon. Poika katoaa neljäksi päiväksi, mutta löytyy vihdoin.
N. 30 vuotta myöhemmin pojat ovat kasvaneet aikuisiksi. Jimmystä on tullut entinen vankilakundi, joka pitää nykyään pientä kauppaa. Hänellä on vaimo ja kolme tytärtä. Sean on puolestaan rikospoliisi, jonka vaimo häipyi sylivauva-ikäisen tyttären kanssa puoli vuotta takaperin. Davellakin on pieni poika ja vaimo, mutta mies ei koskaan oikein toipunut niistä neljästä päivästä kaapattuna…
Jimmyn vanhin tytär löytyy raa’asti murhattuna, ja Sean saa jutun selvitettäväkseen. Ja kukas muukaan voisi sotkeutua juttuun pääepäiltynä, kuin Dave. Clint Eastwoodin hienon draaman asetelma on valmis.
Menneisyyden ote toimii loistavasti sekä kirjana että elokuvana. Se on hieno sekoitus draamaa ja trilleriä. Miten mies pääsee yli esikoisensa väkivaltaisesta kuolemasta? Mutta kuka olikaan murhaaja… Eastwood pohjustelee huikeaa loppua pitkään ja hartaasti, mutta onnistuu silti nappaamaan katsojan mielenkiinnon heti alussa. Vaikka filmissä on toimintaa hyvin vähän, siinä kyllä näkyy mestariohjaajien vaikutus Clinttiin. Miehellä oli tilaisuus työskennellä sellaisten mestareiden kanssa kuin Sergio Leone ja Don Siegel, eikä Clint hukannut tilaisuuttaan. Hän näytteli hienoissa elokuvissa, ja oppi tekemään niitä. Kuten Eastwoodin toisessa, täysin erilaisessa ohjaustyössä, Armottomassa, näkyy Menneisyyden otteessakin maestrojen vaikutus. Paljon lähikuvia, hiljaisia ottoja, ja ilmeet kertovat paljon enemmän kuin sanat.
Casting on hyvä. Sean Penn tekee hienon roolin Jimmynä ja Robbinssin Timppa on oikein jees Davena. Kevin Baconia on kritisoitu, mutta minusta ihan turhaan, mies on juuri oikea valinta rooliinsa, ja tekee sen hyvin. Hahmokaan ei minusta yhtään jää Jimmyn ja Daven varjoon. Laurence Fishburne vaikuttaa alkuun hieman kummalliselta valinnalta Seanin työparin rooliin, mutta mies hoitaa homman ihan kunnialla. Laura Linney on ihan ok, mutta hänen hahmolleen annetaan aika vähän liikkumatilaa, tai kasvunvaraa, vasta lopussa naisesta paljastuu ihan uusia puolia…
Kaikenkaikkiaan Menneisyyden ote on todella hyvä elokuva.
