[I]Olympic[/I]-luokkaan tuli uusi alus ja sillä oli rautakuori. Samalla sen maine kaus kantautui. Laivan hopmanni oli eläköityvä Edward Smith (Laurence Naismith) se joutui taipumaan koska meressä oli jäävuori. Jäävuori voittaa rautavuoren kellumiskisassa. Lopu.
Walter Lord teki kovasti tutkimustyötä ja kokosi työnsä epäfiktioksi nimeltä [I]A Night to Remember[/I] ja se oli hyvä. Roy Ward Baker istutettiin ohjaamaan peribrittiläisen kuivakkaan sävyyn ohjattua spektaakkelia minkä löysä päähenkilö on laivan kakkosmies Charles Lightoller (Kenneth More). Melkein tieteellinen esitystapa antaa ohuen läpileikkauksen varsinaisen kelluvan kaupungin omituisuudesta ja samalla dokumentoi muodonmuutosta jonka [movie]Titanic[/movie] teki sukellusveneeksi ja reputti surkeasti. Sovituksesta vastaa Eric Ambler ottaen draaman vaatimia poistoja ja liittoja, mutta lähdemateriaalin (Allekirjoittaneelle tuntematon) oletettu pölyisyys näkyy. Se tarkoittaa ohuita henkilöhahmoja, elävöittäviä detaljeja ja toimintapainotteista kerrontaa.
Kenneth More on löysä päähenkilö ihan vaan korkea-arvoisimman eloonjääneen oikeudella ja muissa rooleissa on ajankohdan brittipätevyyksiä. Laurence Naismith osoittaa kapteeni Smithin varsin kovahermoiseksi ammattilaiseksi joka tietää joutuneensa vakavan katastrofin keskelle. Muuten henkilögalleria on varsin ohuesti henkilöityä, mutta stoalaista ja ajoittain halveksivaa rohkeutta kuoleman edessä voi huomata. Mukana on jopa mustasti koomisia hetkiä ja James Cameron lainasi monta kuvaa tästä elokuvasta.
Arkistokuiva esitystapa nakertaa dramaattista tehoa ja se ei ole kinografiallisesti miellyttävää, mutta sellaisessakin voi huomata pakokauhun, rohkeuden ja turhautumista kapteeni Rostronin (Anthony Bushell) tietäessä että hänen tehtävänsä on kerätä ruumiita. Oikeudenmukaista tuomiointia on mahdoton antaa pölyn hukuttaessa inhimillisen draaman alleen ja se ei ole ollenkaan kivaa.
