The Breed on vuonna 2006 valmistettu jenkkikauhupätkä, joka yllätti meikäläisen henkilökerronnallaan ja tiivistunnelmaisuudellaan positiivisesti. Alku vaikuttaa niin tutulta ja monta kertaa ennen nähdyltä.. ja niin se onkin. Kaksi pahaa aavistamatonta rakastavaista ajautuu oudolle saarelle- ja kyllä: metsässä piilee jälleen jokin tappava voima.
Kaveriporukka lähtee mökkeilemään tuolle samaiselle saarelle ja saavat pian yllätyksekseen huomata astuneensa vihamielisten koirien reviirille. Geenimanipuloidut koirat tuovat toki heti ensimmäisenä mieleen Jurassic Parkin, johon tätä teosta on helppo verrata.
Vaikka juoni on ikään kuin varastettu, niin The Breed pystyy päihittämään vastaavat leffat muilla osa-alueilla.
Käsikirjoitus on naseva ja näyttelijöiden välinen sujuva sanailu ja piilokettuilu toimii oikein hyvin. Lisäksi hahmoihin on jopa onnistuttu vajaan puolitoistatuntisen aikana saamaan yllättävän paljon syvyyttä. Matt (Eric Lively) on tuleva lääkäri ja tottakai fiksu kuin mikä. Hänen veljensä John (Oliver Hudson) on perheen rämäpää luuseri, jolle tulevaisuus on sitä mitä huominen tuo tullessaan. Veljesten välit käyvät ajoittain kiivaiksikin ja lapsuudesta kumpuavaa katkeruutta tuodaan hienosti esille. Michelle Rodriguez on saanut jälleen kerran esitettäväkseen voimakkaan naispersoonan Nickin ja hän vetää roolinsa tutun tunteikkaasti loppuun saakka. Myös käheä ääninen Sara (Taryn Manning) ja pakollinen mustamies Noah (Hill Harper) tuovat näyttelijäkaartin hyvyyteen oman osansa.
Vaikka välillä ehditään pureutumaan henkilöihinkin, niin tiivistunnelmaisuus on se juttu mihin The Breed nojautuu. Katsojan kannattaa valmistautua nelijalkaisten hyökkäyksiin joka käänteessä, sillä niitä riittää. Hengähdystaukoja ei juuri suoda, mutta silmittömään säntäilyyn ei silti missään vaiheessa sorruta. Nämä osa-alueet ovat jopa paremmin kunnossa kuin Jurassic Parkissa, sun muissa vastaavissa. Ymmärrätte mitä tarkoitan katsomalla tämän pläjäyksen itse.
Idea tehdä ihmisen parhaasta ystävästä säälimätön tappokone on aika erikoinen ja riskialtis, mutta lopputulos on joka tapauksessa hyvä. Toivoa ei olla menetetty, hyviä kauhutrillereitä osataan edelleen tehdä. Leffaa voi suositella kaikille, jotka kokevat kyseisen genreen miellyttäväksi.
