Tietystä hiomattomuudesta huolimatta Kinsey vangitsee mielenkiinnon armottomasti

30.8.2010 21:02

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Kinsey
Valmistusvuosi:2004
Pituus:118 min

Seksuaalisuus on teemana herkullinen, mutta myös laajuudessaan haastava. Kinseyssä puheenvuoron saavat – vain joitain mainitakseni – esiaviollinen seksi, ehkäisy, seksuaalinen häirintä ja homoseksuaalisuus. Sisältö ei lopu kesken, sitä on päinvastoin melkein liikaa. Seksuaalisen kirjon lisäksi ruoditaan nimittäin myös valtavirrasta poikkeavan tutkijan asemaa yhteiskunnassa, jossa apurahat eivät kasva puissa ja uskottavuus on jatkuvasti vaakalaudalla.

Elokuvantekijöillä on siis ollut kaksi suurta teemaa käytössään – toisaalta ihmislajin seksuaalisuus, toisaalta yhden älykkään miehen elämänmittainen ulkopuolisuuden tunne. Kummastakin riittäisi periaatteessa materiaalia omiin elokuviinsa. Näistä on tietysti pitänyt tehdä yksi teos, onhan kyse elämänkerrasta.

Liam Neeson vetää erinomaisen pääosaroolin tutkijana. Näyttelijänä hänessä ei mitään vikaa ole, mutta ei hän niin karismaattinen ole että häntä jaksaisi kuunnella aivan siinä määrin kuin mitä katsominen vaatii. Enemmän tilaa olisi voinut antaa vaikkapa hänen assistentilleen Clydelle (Peter Saarsgard). Tietty ylipituus tulee nimenomaan Kinseyn itsensä nuoruudenkuvauksesta sekä tutkimuksen vaikeuksien voivottelusta.

Pieni pituuden leikkaaminen ja syvyyteen panostaminen laajuuden kustannuksella olisi tuottanut vielä paremman lopputuloksen. Kun lähtökohta on tasaisen varma ja kaikkia kiinnostava, olisi varaa käyttää taiteellista vapautta hieman rohkeammin. Loppupuolella saavutetaan jokseenkin ajaton tunnelma, mikä on merkki osaavasta ohjauksesta. Ja etten tosiaan unohtaisi, paljasta pintaa näkyy jonkun verran, tarpeeksi kuohuttaakseen jenkkiyleisöä. Pedro Almodovarin elokuvien myrkyttämä eurooppalaissielu ei siitä jaksa ainakaan pahastua.

Sisältöä riittää varmasti toisellekin katsomiskerralle. Tietystä hiomattomuudesta huolimatta Kinsey vangitsee mielenkiinnon armottomasti ja päähenkilön ajamat hyvät arvot jättävät keskimääräistä paremman fiiliksen. Voi olla, että mielenkiinto itse aiheeseen pelastaa paljon, vaikka ei tämä elokuvallisestikaan oikeasti huono ole. Onko sillä niin väliäkään, kun kokonaisuus kerran toimii?

En suosittele keskenkasvuisille enkä nenäliinaleffaa (kyyneliä tai muutakaan varten) etsiville. He joutuvat pettymään.

Arvosteltu: 30.08.2010

Lisää luettavaa