179 minuuttia ja yli 500 kertaa sana fuck – ja tämä on vain jäävuoren huippu yhden aikamme hienoimman ohjaajan, Martin Scorsesen, uusimmassa elokuvassa, The Wolf of Wall Street. Jordan Belfortin noususta ja tuhosta kertova elokuva perustuu Belfortin itse kirjoittamaan The Wolf of Wall Street muistelmateokseen, joka käsittelee miehen uraa pörssimeklarina ja miehen melko huikealta vaikuttavaa tarinaa Wall Streetin sydämessä. Kirjan pohjalta elokuvan käsikirjoituksen on laatinut Terence Winter, joka on aikaisemmin ollut tekemässä sellaisia tv-sarjoja kuin Boardwalk Empire ja The Sopranos. Ja kun elokuvan pääroolissa nähdään vielä Leornardo DiCaprio ja sivurooleissa muun muassa Jonah Hill ja Matthew McConaughey, on odotettavissa varsin hieno elokuva.
Tarina alkaa vuodesta 1987, kun nuori Jordan Belfort saa työpaikan Wall Streetiltä. Mies on juuri päässyt kunnolla kiinni työhönsä, kun Black Monday iskee niin Yhdysvaltojen, Aasian kuin Euroopankin osakemarkkinoihin. Osakemarkkinat romahtavat nopealla tahdilla ja myös pörssimeklariyrityksiä kaatuu lähes yhtä nopeasti, jonka seurauksena myös Jordan Belfort menettää työpaikkansa. Työtilanne on heikko pörssimeklareiden osalta, joten Belfort ajautuu töihin pieneen yritykseen, joka on erikoistunut halpojen osakkeiden myyntiin. Belfort tajuaa löytäneensä kultasuonen, kun hän alkaa tienaamaan huikeita summia myymällä halpoja osakkeita, keräten näistä 50% välityspalkkion. Aggressiivisia ja vähintäänkin hieman kyseenalaisia keinoja käyttävä Belfort tutustuu Donnie Azoffiin (Jonah Hill) ja kaverukset päättävät perustaa oman yrityksen. Mukaan yritystä perustamaan lähtee myös muutama Belfordin ystävä, jotka ovat luoneet ”uransa” lähinnä marijuanaa myymällä. Huikea tarina saa alkusysäyksensä tästä.
Stratton Oakmont alkaa tuottaa rahaa melko nopeasti, sillä yrityksen toimintamalli perustuu ”pump and dump” toimitamalliin, jonka ideana on keinotekoisesti nostaa osakekurssia ja myydä osakkeet isolla voitolla, jonka jälkeen osakekurssi romahtaa ja sijoittajat menettävät rahansa. Yrityksen toimitilat isonevat ja henkilöstömäärä kasvaa. Kun Stratton Oakmontilla menee hyvin, menee myös Belfortilla ja muilla hyvin. Viina ja huumeet virtaavat, kun porukka järjestää toinen toistaa villimpiä juhlia. Juhlinnan yhteydessä Jordan Belfort hankkii itselleen myös pahan huumeriippuvaisuuden, jota mies ruokkii niin kokaiinilla kuin kielletyillä lääkkeilläkin. Eräistä juhlista hän kuitenkin löytää tulevan vaimonsa Naomin (Margot Robbie) ja kun avioero sen hetkisestä vaimosta on selvä, menee Belfort uudelleen naimisiin. Elämä näyttää hymyilevän toden teolla, mutta Stratton Oakmontin toimet ovat kuitenkin herättäneet myös FBI:n huomion ja yrityksen toimia tutkitaan jo.
The Wolf of Wall Street on loistava elokuva. Se on todella hämmentävä, sillä katsojan sietokykyä testataan moneen otteeseen. Seksiä, viinaa, huumeita ja muuta törkyä riittää kolmetuntisen elokuvan aikana varsin runsaasti, joten elokuva ei todellakaan sovellu kaikille. Katsojaa hämmentää vielä enemmän se, että elokuva on melko uskollinen alkuperäisteokselle, vaikkakin joitakin muutoksia onkin tehty. Kuitenkin ne hurjimmat kohtaukset ovat oikeasti tapahtuneita. Elokuva kuvaa hienosti yrityksen toimintaa, sillä Stratton Oakmontissa meno on työaikanakin käsittämätöntä ja huumeita käytetään lähes koko ajan. Työntekijät kuvataan hurmoksessa oleviksi, Belfortia palvoviksi addikteiksi, joiden huumeena toimii raha ja Belfortin puheet. Tähän kun yhdistetään huumeet, viina ja seksi, niin meno toimistossa yltyy melko rajuksi. Belfortin pidättänyt FBI-agentti totesi toimiston menosta seuraavaa: ”I tracked this guy for ten years, and everything he wrote is true.”
The Wolf of Wall Street yhdistää todella toimivasti komediaa, draamaa ja rikoselokuvaa ja on kaikissa loistavasti onnistunut elokuva. Sen komedialliset osiot liittyvät porukan huumesekoiluihin, joten komediaa on melko paljon. Elokuvan loppupuolella draama ottaa hieman enemmän otetta, mutta tämä sopii elokuvaan, sillä se kuvaa hienosti sitä, miten Belfort lopulta tajuaa ongelmansa, vaikka ei niitä itselleen pystynytkään aikaisemmin myöntämään.
The Wolf of Wall Street iskee myös piikkiä rajusti pörssimeklareiden suuntaan. Meklarit kuvataan asiakkaitaan huijaavina hirviöinä, joita kiinnostaa ainoastaan raha. Meklareista hienon kuvan antaa Mark Hanna (Matthew McConaughey), joka toimi Belfortin esimiehenä ennen Black Mondayta. Huumeita julkisesti käyttävä Hanna antaa nuorelle Belfortille muutamia tärkeitä neuvoja. ”The name of the game, moving the money from the client’s pocket to your pocket” ja ”Nobody knows if a stock is going up, down or f-ing sideways, least of all stockbrokers. But we have to pretend we know” kuvaavat hienosti meklareiden toimintaa ja ei ihme, että pörssimeklareiden maine Wall Streetillä ei ole kauhean hyvä.
Yksi elokuvan hienoimmista asioita on sen kuvaustyyli. Elokuvan tarina etenee välillä normaalin elokuvan tavoin, mutta läpi koko elokuvan on kohtauksia, joissa DiCaprio katsoo kameraan ja kertoo itse tarinaa. Käsikirjoituksesta vastannut Winters tiivisti koko kuvaustyylin idean osuvasti; ”You are being sold the Jordan Belfort story by Jordan Belfort”. Usein kerronta tapahtuu toimistossa, jossa taustalla katsoja näkee kauhean hälinän ja voi tuntea, kuinka rahaa virtaa Belfortin taskuun. Tämä kuvaustyyli tekee elokuvasta todella mielenkiintoisen, sillä DiCaprion vahva läsnäolo pitää katsojan mielenkiinnon todella hyvin yllä.
Leonardo DiCaprio on ilmiömäisen loistava Jordan Belfortina. DiCaprio sopii loistavasti rahasta, huumeista ja seksistä riippuvaisen Belfortin rooliin. Mies tekee ehdottomasti yhden parhaista suorituksistaan ja todella kantaa elokuvaa harteillaan. Mies venyy huikeisiin suorituksiin elokuvan aikana ja osoittaa jälleen olevansa yksi aikamme parhaista näyttelijöistä. Jonah Hill on varsin vakuuttava David Azoffina ja muut sivuosasuoritukset ovat myös todella hyviä. Yksi sivuosasuorituksista on kuitenkin ylitse muiden, sillä vaikka Matthew McConaughey tekee todella lyhyen roolin, on hän loistava lipevänä pomona.
The Wolf of Wall Street on todella hyvä elokuva ja varmasti Martin Scorsesen viimeaikojen parhain elokuva. Se on pitkä elokuva ja ehkä sitä olisi voitu hieman tiivistääkin, mutta se pitää silti loistavasti otteessaan koko kestonsa ajan. Se naurattaa ja hämmentää, mutta jollain kierolla tavalla katsojalla on koko ajan pieni hymy huulilla. Toki elokuva on täynnä seksiä, huumeita ja viinaa, joten se ei sovi varmastikaan kaikista herkimmille katsojille. Loppujen lopuksi The Wolf of Wall Street on yksi vuoden kovimmista elokuvista ja lähes mestariteos, jonka kruunaa Leonardo DiCaprion ilmiömäinen suoritus. Elokuvaa voi huoletta suositella hyvien elokuvien ystäville ja The Wolf of Wall Street tullaan muistamaan vielä pitkään – jos ei muusta, niin sen huikeasta fuck-sanan käyttömäärästä.
