Oli snkkä ja myrskyinen yö kun Alvin Straight (Farnsworth) sai kuulla että hänen veljensä Lyle (Stanton), jonka kanssa hän ei ole puhunut kymmeneen vuoteen, on saanut halvauksen. Alvin on itsepäinen mies joka inhoaa ajatustakin että joku toinen kuljettaisi häntä: hänen näkönsä on huonontunut, on ainoa käytettävissä oleva kulkuneuvo vanha ruohonleikkuri. Hän kertoo tyttärelleen Rosielle (Spacek), että hänen on tehtävä matkansa yksin. Alvin virittää ruohonleikkurin ja peräkärryn matkakuntoon ja lähtee ajamaan kävelyvauhtia etenevää ajokkia halki maan. Yritys kompastuu kiviin koneen hajotessa, ja hatunkin lentäessä pois päästä ja sisuuntuneena Alvin lopettaa vanhan konerakkineen. Pitää tehdä vierailu John Deerelle josta hän hankkii uudemman ja hyväkuntoisemman ”veturin” ja aloittaa matkansa uudelleen. Hitaan ajomatkan aikana Alvin kohtaa jos jonkinlaista persoonallisuutta ja vaikka matkanteko on tarkoitus, on perille pääsykin hieno asia.
David Lynchin omituisten aivorusentajien joukon riitasointu ei ole ollenkaan huono elokuva. Lämminhenkinen ja hitaasti etenevä road movie toimii paitsi kauniin kuvaston ja Angelo Badalamentin kauniin musiikin kanssa ja omaa hienoja näyttelijäsuorituksia. Oscar-ehdokkuuden arvoinen suoritus Farnsworthilta on hienoa katsottavaa ja liikkumisvaikeus on aitoa. Kuolemansairas näyttelijä tekee kaunista työtä vanhana ukkona ja Sissy Spacek tämän hieman jälkeenjääneenä tyttärenä on myös uskottava. Matkallaan Alvin kohtaa jos jonkinlaisia ihmisiä ja huomaa että hyvällä sydämellä saa aikaan hyvää.
Kokonaisuutena The Straight Story on paitsi taidokas sanaleikki, myös piristävän helppotajuinen ja lämmin elokuva Lynchiltä ja etenee yhtä hitaasti, rauhallisesti järkähtämättömästi kuin John Deere vuosimallia -66.
