Pian on kulunut jo 40 vuotta Tobe Hooperin klassikkoleffa-sarjan esikoisesta. Sarja on kasvanut myöhemmin usealla elokuvalla ja re-maket väännettiin 2000- luvun alkupuolella. Nyt Leatherface on saanut uuden pätkän, joka ei ole tavallinen teinien retki kuolemaan. Teksasissa päinkin alkavat puhaltamaan uudet tuulet.
Leffan alku oli lähes samanlainen kuin kaikissa aiemmissa. Liftarit ja muut poimittiin jälleen kyytiin, mutta onneksi sama touhu ei jatka tätäkin elokuvaa. Toki muutama kiimainen, noh ei välttämättä teini, mutta sanotaan että nuori aikuinen on tuotu tähänkin leffaan. Alussa palataan alkuun ensimmäisen leffan jälkimainingeille, jossa surmansa saa lähes koko Sawyerin perhe. Henkiin jää pikkulapsi, joka päätyy hänelle ventovieraiden ihmisten käsiin.
Vuodet vierivät ja tyttövauvasta kasvaa aikuinen. Adoptiolapsi- Heather saakin pian kuulla perivänsä talon hänen edesmenneeltä tädiltään pikkukylän laitamilta Teksasista. Heather (Daddario) ystävineen suuntaavat kohti Teksasia tarkistamaan tämän perimän talon matkallaan New Orleansiin. Kaikki vaikuttaa täydelliseltä, talo on suuri kartano täynnä rikkauksia, mutta talon uumenista paljastuu ihan jotain muuta.
Texas Chainsaw 3D on mielestäni hyvä jatke jo hiukan väsähtäneisiin moottorisahamuhriin. Se tuo jotain uutta ja vanhasta kaavasta (teinit matkalla halki Amerikan ja auto hajoaa jne.) ollaan pääsemässä jo onneksi eroon. Kyllähän tuo kaava oli toimiva, mutta kun samalla tarinalla väsätään puolenkymmentä elokuvaa, alkaa pikkuhiljaa riittämään. Vaikka perhe on aina ollut iso osa tämän sarjan elokuvia, niin Texas Chainsaw tuo sille saralle jotain uutta. Selviää, että myös tällä järkälemäisellä sahanheiluttajallakin on tunteita, vaikka sitä ei helposti ihmisiä lahtaavasta kaverista huomaisi. Tällä viittaan elokuvassa esiintyvään vihaan, jota Leatherface kokee elokuvan alussa talon polttaneeseen seurueeseen, eritoten pääjehu Hartmaniin.
Pelottavaksi kauhuelokuvaksi en menisi missään vaiheessa tätä rainaa väittämään. Tunnelma jää ohueksi ja paikkapaikoin teos on ennalta-arvattava. Näyttelijät vetää omat roolinsa ihan kelvollisesti. Daddario oli kyllä hyvä omassa roolissaan, jonka voisin nostaa esille. Leatherfaceen ei valitettavasti saa ihan samanlaista kosketusta kuin mitä esimerkiksi Marcus Nispelin ohjaamassa vuoden 2003- uusintaversiossa. Veri ja suolenpätkät tosin ovat omassa elementissään ja muutama ihan raaka kuolema nähdään elokuvassa, mutta tämä ei onnistu vapisuttamaan ainakaan minua.
Tiivistetysti Texas Chainsaw 3D sisältää pilkahduksia aikaisemmista moottorisahamurhista, mutta tuo myös jotakin uutta tähän soppaan. Leffa ei nouse sarjan parhaiden tasolle, mutta pidän tätä kelvollisena jatko-osana hiukan väsähtäneeseen sarjaan. Kannattaa kuitenkin vilkaista, jos ”nahkanaamaa” ja sahanheiluttelua jaksat vielä katsella.
