Top Gun on lentäjien eliittiä. Se on laivaston hävittäjälentäjäkoulu Kalifornian Miramarissa. Sinne ovat päässeet lentäjä Pete ”Maverick” Mitchell (Tom Cruise) ja hänen kumppanisa Nick ”Goose” Bradshaw (Anthony Edwards), kaikesta holtittomuudestaan huolimatta. Jo alussa kaksi lentäjäparia nousee ylitse muiden: Maverick & Goose sekä Tom ”Iceman” Kazanski (Val Kilmer) & Ron ”Slide” Kerner. Icemanista tulee Maverickin kilpakumppani, joka kisailee hänen kanssaan milloin missäkin. Kisailun ohessa Maverick rakastuu kouluttaja Charlotte ”Charlie” Blackwoodiin (Kelly McGillis), mutta suhde ei ole mutkaton…
Top Gun on puhtaasti testosteronintäyteistä kasariactionia. Lentokohtaukset ovat elokuvan parasta antia. Ne ovat upeasti sekä aidonoloisesti toteutettuja. Ovat myös ne lentokoneet hienoja, mutta varsinainen hienous on itse toteutuksessa.
Elokuvassa on mukana myös draamaa, joka oikeastaan kaatuu melkein alkumetreillä kaikenmoiseen kiertelyyn. Rakkaus ja sen sellainen kun ei oikein sovi tähän elokuvaan. Siellä sitä kuitenkin on, ehkä naiskatsojia varten.
Top Gunin musiikki koostuu popista ja rokista, joka on ajoittain ihan sopivaa taustamusiikkia, mutta joskus toivoisi, että tietyissä kohtauksissa olisi yhteensopivampaa tai ei mitään musiikkia. Ja Luoja kirotkoon sen, joka teki ”Take My Breath Away” -biisistä kestohitin jokaiseen pop-radioon.
Näyttelijäkaarti koostuu neljästä avainpalasta: Cruise, Edwards, Kilmer ja McGillis. Muut ovat lähinnä mitäänsanomattomia peruspaloja, joiden ympärille elokuva kootaan. McGillis on teknisesti hyvä näyttelijä, mutta roolivalinta tuntuu hieman epäsopivalta. Kilmer on kylmä ja vittumainen hahmo. Näyttelijä tekee ehkäpä tämän elokuvan parhaimman roolisuorituksen. Pientä yksipuolisuutta löytyy, mutta toisaalta hänen roolissaan se on miltei välttämätöntä. Tom Cruise on mielestäni hyvä näyttelijä, ja suoriutuu roolistaan Mitchellinä kunnialla.
Top Gunin käsikirjoitus ja juoni ovat yksinkertaisia ja tuttuja, mutta ei niistä suurta valittamistakaan löydy – ehkä juuri siksi. Jokainen repliikki sopii elokuvan joka henkilölle. Tony Scott, ohjaaja, on saanut aikaan tasapainoisen mutta tasapaksun paketin.
Kaiken kaikkiaan Top Gun on kelvollista yhden katsomiskerran viihdettä, mutta erittäin yliarvostettua. Joku pitää, joku ei, mutta tästä minulle ei jäänyt käteen oikein mitään; parasta antia olivat lentokohtaukset, Val Kilmer ja pari pätkää soundtrackista. Ja eivät ne Quentin Tarantinon esille tuomat viitteet Top Gunin homoeroottisuudesta niin kaukana todellisuudesta ole.
