Lentäjä, lakimies, lääkari – kaikki huijausta, mutta jos on tarpeeksi hyvä, kaikki on mahdollista. Leonardo Dicaprion esittämän jannun koti ei oikein tarjoa perusperheen turvaa. Isä puljaa bisneksissä ja äikälle löytyy aviomeihen korvaajia makuuhuoneessa. Niinpä Frank Abagnale vetää omat johtopäätökset ja karkaa kotoa, ja alkaa soveltamaan lakeja. Kun kupruja on kertynyt tarpeeksi, hepun jälkiä alkaa jäljittämään FBI:n agentti (Hanks).
Kertomus on sovellettu elävästä elämästä. Jo 21-vuotiaana todellinen Abagnale oli toiminut PanAmin perämiehenä, lääkärinä ja juristina, vaikka pätevyyttä ei ollut mihinkään. Älyä kylläkin. Leffatoteutuksessa vaikeutena oli saada kertomus toimimaan yhtenäisenä kaarena, koska jokainen huijaus oli oma episodinsa. Liittäväksi langaksi oli keksitty FBI:n agentin toiminta. Ja hyvinhän homma toimii, vaikka tapahtumat pomppivat kaupungista ja maasta toiseen.
Tom Hanksin esittämän agentin hahmo jää leffassa hieman ohkaseksi. Matkan varrella agentista tulee huijarin isähahmo, mutta etsivän taustat jää ruoppaamatta vaikka niitä valotetaankin varovaisesti. Hanks poimii roolistaan sen minkä siitä tuolla käsikirjoituksella on irti saatavissa. Dicaprio huijarin osassa on lyhyesti sanottuna kohdillaan.
Mielestäni leffan arvoa nostaisi jos todellisen Abagnalen olemassa olosta ei olisi tietoa, eikä siitä kerrottaisi edes loppuvirityksissä. Ainakin omalla kohdalla tökkii kun lopussa kerrotaan kuinka paha sai palkkansa, mutta hänhän olikin hyvä heppu tuomion jälkeen.
Kaikkiaan leffa koomisine virityksineen ja katsojallekin hoksaamista jättävänä teoksena hakeutuu kategoriaan useamman katsomiskerran ansaitsevat elokuvat. Ei se Spielberg turhaan ole palkittu.
