John Hammond (Richard Attenborough) ymmärtää että tienatakseen rahaa uudella teknologialla ei pidä auttaa ihmiskuntaa jollain tarpeellisella. Pitää tehdä viihdettä ja teknologia jota hän soveltaa on geenitekniikka. Hän on rakentanut sen tuotoksiin liittyvän teemapuiston Costa Rican rannikolle. Onnettomuuksien seurauksena ja sijoittajia edustavan Donald Gennaron (Martin Ferrero) vaatimuksesta paikalle haetaan muutamia asiantuntijoita tarkastamaan paikan turvallisuus. Asiantuntijoina ovat paleontologit Alan Grant (Sam Neill) ja Ellie Sattler (Laura Dern) ja sarkastinen matemaatikko Ian Malcolm (Jeff Goldblum), jonka mielestä paikka vain odottaa romahdustaan. Osoitukseksi luottamuksesta luomustaan kohtaan Hammond on kutsunut myös lapsenlapsensa Timin (Joseph Mazzello) ja Lexin (Ariana Richards) paikalle. Luonnollisesti paikka myös kiinnostaa kilpailijoita, sillä tuotokset ovat dinosauruksia ja luonnollisesti kaikki menee pieleen.
Steven Spielbergin ohjauksessa Michael Crichtonin tyly ja verinen varoitus varomattomuudesta tuntemattomien voimien kanssa muuttuu vauhdikkaaksi ja kevyeksi seikkailuelokuvaksi. Tarinan jännittävät, vauhdikkaat käänteet ja kiivas toiminta tulevat ongelmitta mukaan, joskin varsinainen teema teknologian arvaamattomuudesta jää pelkäksi sivuhuomioksi.
Vakuuttava ja karismaattinen näyttelijäkaarti on hyvässä vedossa. Sam Neillin ahavoitunut olemus on täydellinen ulkoilmassa viihtyvälle tiedemiehelle ja Richard Attenboroughin leppoisan lämmin olemus ei oikein rimmaa kovan kapitalistiyrittäjyyden kanssa. Sarkastisena kirjailijan äänenä toimii Jeff Goldblum ja synkeästä olemuksesta huolimatta heittää letkeää kommenttia. Laura Dernin kyvyt jäävät jokseenkin käyttämättä ja moni muukin seikka jää harmillisen ohueksi. Joseph Mazzello ja Ariana Richards tekevät laatutyötä, joskin jäävät väistämättä kerronnallisen lihassa olevan piikin asemaan. Henkilöhahmot ovat siis väistämättömän ohuita, joskin Goldblumin sarkastisuus toimii terveenä piristyksenä.
Todellinen vahvuus on itse dinosauruksissa. Tehosteet olivat aikanaan ällistyttävän upeita ja ovat yhä uskottavia ja toimivia. Animatroniikka, tietokoneanimaatio ja muut kirjaimellisesti taikuutta lähentelevät temput luovat aikaan uskottavia eläimiä esihistoriasta.
Kokonaisuus on teknisesti mestarillinen, mutta filminnöksessä melkoinen osa Crichtonin harkitsevasta asenteesta teknologiaa kohtaan katoaa ja jäljelle jää pelkkä vauhdikas toiminta. Loppukin on harmillisesti [I]deus ex machina[/I], mutta kaksi tuntia takeltelematonta viihdettä on hyvä saavutus. Varsinkin kun ottaa huomioon kaiken käytetyn ja osittain kokeellisen teknologian elokuvanteossa. Elokuvana Jurassic Park välttää puistonsa kohtalon luotsaamalla tarinan loppuun ongelmitta, mutta pinnallisesti.
