Supersalaista erikoisainetta tarvitaan projektiin joka tekisi ydinaseet tehottomiksi. Sen sijaan että kukaan menisi sitä hakemaan paikasta mistä sitä saatiin sitä yritetään hakea sieltä missä lähetys sitä oli. Kyseinen lasti oli brittiläisessä postilaivassa joka lähti Southamptonista kohti New Yorkia. Amiraali Dandeckerin (Jason Robards) retkue lähtee etsintä- ja nostoretkelle ja neukutkin on kiinnostuneita.
Clive Cusslerin romaani on pohjana leffalle missä juurikin tehdään se mitä lukee jo julisteessa. Luonnollisesti se ei ole helppoa. Räväkkä seikkailupersoona Dirk Pitt (Richard Jordan) operoi ja tieteilijä Seagram (David Selby) selittää juonielementtejä. Leffan dramaattinen lopputulos jo tärvätään nimessä joten siihen johtavan polun on parempi olla hyvä. Niin ei ole.
Jerry Jamesonin ura on varsin mitäänsanomaton ja sisältää TV-sarjojen episodeja ja muutamia katastrofileffoja. Jokseenkin ymmärrettävää että mitäänsanomattoman uran ohjaaja saa aikaan mitäänsanomattoman elokuvan. Dramaattiset hetket ovat oppikirjanykäistyn jähmeitä, henkilöhahmojen vertaaminen pahvijanttereihin loukkaa tätä hienoa pakkaus- ja askarteluainesta ja yliampuvan skenaarion oikeutus on lyhyesti sanoen hömelö.
Näyttelijäkaartissa on osaavia nimiä, mutta Jason Robards, Sir Alex Guinness ja muut humut eivät voi tehdä paljoakaan käsikirjoituksen ollessa silkkaa huttua jonka olisi voinut ongelmitta upottaa Atlanttiin. Köykäinen Adam Kennedyn rustaama käsikirjoitus lyhyesti sanoen on pelkkää tekemällä tehtyä draamailua ja sen myös huomaa.
Ajankohdan yleisö äänesti jaloillaan ja kriitikot alas osoittavin peukuin ja täysin aiheesta. Koko elokuvallinen yritys nostaa Titanic on hömelösti oikeutettu, laiskasti toteutettu ja hienot efektit (ihan oikeasti) eivät auta jos niitä ei pidä kasassa mikään kinemesteettinen liima. Kaikista pahimmalla tavalla huono elokuva ollen mitäänsanomaton ja tylsä viritelmä mekaanisia draamajujuja joka ei johda minnekään.
