Carlito’s Way on aliarvostettu elokuva. Mielestäni se on jopa vuonna 1983 valmistunutta Scarfaceä niukasti parempi. Kymmenen vuotta Scarfacen jälkeen Brian de Palma ja Al Pacino yhdistivät jälleen voimansa ja Tony Montanan jälkeen antisankarina esiintyi Carlito Brigante. Ja tapahtumapaikkana on New York.
Puertoricolaistaustainen Carlito pääsee vapaaksi vankilasta, mutta suunnitelmat kaidalle tielle pääsemisestä alkavat heti alussa mennä puihin. Hyvä juttu ei ole myöskään se, että Pacinon loistavasti esittämä Carlito huomaa asianajajaystävänsä (Sean Penn) joutuneen vaikeuksiin ja nimenomaan rikollisella tavalla.
Carliton vaaleaa tyttöystävää elokuvassa näyttelee Penelope Ann Miller, jonka roolisuoritus ei sinällään ole vahva Pacinon ja Pennin suoritusten välissä. Yksi pieni ja mielenkiintoinen sivurooli osuu Viggo Mortensenille.
Carlito’s Way on täysiverinen rikosdraama, joka on paljon tunteikkaampi ja syvällisempi kuin Scarface. Carliton hermoja koettelevat vastoinkäymiset kuvataan hyvin ja lopussa jännitys tiivistyy huippuunsa. Pacino on tietysti koko leffan ajan elementissään aina pakollisen räyhäämiskohtauksensa kanssa.
