Lontoossa riehuu solmiokuristaja, joka ensin raiskaa ja sitten kuristaa uhrinsa solmiolla. Kun Richard Blaneyn (Finch) tuttuja alkaa kuolla solmiokuristajan toimesta, niin merkit viittaavat uhkaavasti syyttömään mieheen. Koko ajan näyttää todennäköisemmältä se, että Richard olisi syyllinen, mutta poliisin puheille ei voi mennä, eivätkä alibitkaan välttämättä tilannetta yhtään helpota. Lähipiiri näyttää olevan hyvinkin petollinen, ainakin Richardilla. On siis aika kaivaa totuus esiin ja todistaa syyttömyys.
Frenzyn alku on hieman hidastempoinen, mutta seurattava. Homma alkaa luistamaan sitten vähän myöhemmin, kun jännitystä vedetään kehiin. Perunalastikohtaus on hyvä esimerkki siitä, miten jännitystä luodaan. Jon Finchin tarina muistuttaa hieman Harrison Fordin Takaa-ajettua, joka ei kuitenkaan ole lähelläkään suora kopio Frenzystä. Mutta taas syyttömän miehen tuskat saavat toivomaan hänen parastaan. Näyttelijät ovat hyviä, vaikka ovatkin hieman tuntemattomampia. Jon Finch riutavana poikamiehenä on vakuuttava. Erään poliisin vaimokin on loistava kaikkine gourmet-ruokineen, jotka eivät näytä olevan sieltä herkullisimmasta päästä.
Frenzy on täydellistä, mutta rankkaa viihdettä. Se on kaikille jännitystarinoista pitäville suositeltava katselukokemus, jonka parhaisiin ominaisuuksiin kuuluu samaistuttava pulliainen, jota elämä potkii varmaan pahemmin päähän kuin montaa meistä. Loppuratkaisu on hyvä ja jämäkkä, siinä ei turhia söpistä.
Tämä on varmasti huonoimmasta päästä Hitchcockin leffoista, mutta kun en ole muita nähnyt, on paha lähteä vertailemaan. Frenzy osoittautui hyväksi tavaksi tutustua äijän leffoihin, ja jatkossa tulee varmasti katseltua Hitchin klassikkoteoksia.
nimimerkki: Viisas
