Kyseessä on Pretty Woman -tyylinen tuhkimotarina alemman keskiluokan kansalaisesta, joka päätyy kaulailemaan menestyvän äijän, tässä tapauksessa senaattoriehdokkaan kanssa. Ainakin itselläni Pretty Woman pulpahti mieleen hyvinkin aikaisessa vaiheessa. Pläjäyksessä on oikeastaan kaikki käänteet ennalta arvattavissa, mutta mitä sitten, homma toimii omassa lajissaan romanttisena satuna. Naisten leffahan tällainen tuhkimotarina ilman muuta on, mutta yltiöromanttiseen mieskatsojaankin homma puree aivan kuten teki myös Pretty Woman.
Marisa (Lopez) on N.Y:ssä suuren hotellin huonepalvelija, joka hoitelee hotelliasukkien lisäksi myös yksinhuoltajana poikaansa. Marisa on fiksu nainen, jolla on kohtuumaltillisia urasuunnitelmia eli pieniä unelmia. Sattumien kautta Marisalle tulee toinen rooli päälle hotellivieraana, Carolinena. Senaattoriehdokas Christopher Marshall (Fiennes) kiinnostuu Carolinesta eli vilunkipeliä harrastavasta Marisasta ja nämä ”ystävystyvät”. Sympatiat ovat kehissä, sillä Marisan kaksoisrooli napsahti päälle ikäänkuin vahingossa ja sen jälkeen pyörät vaan pyörivät itsestään. Tästähän seuraa kuitenkin että oikeaa henkilöllisyyttä pitää peitellä ettei valheet paljastu ja hommaa pitää kelata järki kädessä takaisin.
Onhan leffa ällöimelä, en lähde sitä kieltämään. Omaan unelmaan aikoinaan tarttumattomat työkaverit muistavat pyylätä Marisaa eteenpäin ja jaella auliisti elämänohjeita. Kaikki työkaverit ovat niin kivoja ja lojaaleja että oksat pois. Hotellivieraista löytyy sitten toki kontrastia ja ikäviäkin diivoja. Välillä juolahtaa mieleen Lopezin omat erinäisissä medioissa kerrotut diivailut. Leffasta löytyy jotenkin samanoloisia juttuja, mutta Jennifer passaa muita heidän diivatarpeissaan. Tiedä sitten kuinka todenperäisiä nuokaan jutut Jenniferistä ovat. Hän on söde typykkä ja sillä siisti. Täydellistä hömppäviihdettä.
