Toinen katsomiskerta ja paranee vaan. Go oli myönteinen yllätys ekalla kerralla, ja toisella rundilla leffan arvo vain nousee. Jos tykkää Pulp Fictionista, tykkää tästäkin.
Ennakkoasenne Go:ta kohtaan on, lähinnä surkuhupaisen videokannen ansiosta, että kyseessä on teiniviritys ilman omaa luonnetta. Väärä mielikuva. Kyseessä on älykkäästi rakennettu tarina nuorten sekoilusta. Tatu ja Eeka kavereineen väärillä poluilla, näin voisi kuvailla Go:ta. Katu-uskottavaa toimintaa lähinnä TV:n teinisarjoista tutuilta näyttelijöiltä. Ohjaajan vertaaminen Tarantinoon ei ole kaukaa haettua. Vaikka kyseessä olisi tietoinen tyyliplagiointi, sen voi antaa anteeksi jos on vihkiytynyt tyylilajiin.
Go kertoo tarinaa pölyn nuuskimisesta ja nuorten irrottelusta joka karkaa käsistä. Toteutustapana on takautumien kautta kerrottu roolinimikohtainen tarina, kuten Pulp Fictionissakin. Yllätykset sävyttävät menoa, mikä on aina hyvän leffan merkki. Juonen kehitystä on mahdoton ennakoida.
En tiedä mihin leffamarkkinoiden saumaan Go aikoinaan tuli, mutta se jäi näin puoliaktiiviseltakin leffahörhöltä täysin ilman huomiota. Onneksi nyt missi on paikattu.
Niille jotka harkitsevat edes hetken Go:n katsomista, älkää antako VHS:n/DVD:n kannen johtaa harhaan. Siloposkikuvat eivät todellakaan vastaa sisältöä! Ainoa oikea toteamus kannessa on vertaus Pulp Fictioniin.
