(Koskee suomeksi dubattua versiota.)
Maa aikojen alussa is back again, edelleen Roy Allen Smithin ohjaamana. Vuonna 1988 Don Bluth piirsi ja ohjasi elokuvan Maa aikojen alussa. Kyseinen filmi menestyi hyvin, mutta ei ole yhtä tunnettu kuin useimmat Disneyn menestyspiirretyt. Maa aikojen alussa 1 kuitenkin nelisti kaikkien Disney-piirrettyjen yli, ja on edelleenkin yksi allekirjoittaneelle rakkaimmista elokuvista. Kuinka ollakaan, täytenä yllätyksenä elokuvalle tuli keskivertoa enemmän jatko-osia (tähän mennessä 12), joskin huomattavasti enemmän rahastusmielessä kuin ykkönen.
Pieni kasvinsyöjädinosaurus Pikkutassu elelee isovanhempiensa kanssa Suuressa Laaksossa. Suuri Laakso on täydellinen paikka kasvinsyöjän elää, siellä on uskomattomat määrät vettä, runsaasti ”vihreää ruokaa” (puunlehtiä). Siellä dinosauruslajit elelevät sulassa sovussa ja laaksoa ympäröivät vuoret suojaavat ulkona vaeltavilta ”terävähampailta”, eli lihansyöjiltä. Maanpäällinen paratiisi, eikö vain? No, ei aivan. Pikkutassu kaveriensa kolmisarvi Seran, uimari Allin, piikkihäntä Piikin ja lentäjä Petrin kanssa törmää ei-niin-kivaan kovisjengiin, joka alkaa heti kovistella pienempiään. Samaan aikaan laaksosta loppuu vesi, koska vesiputous menee tukkoon (tietysti juuri nyt). Kiusaajat lähtevät johtajansa Henkan johdolla etsimään vettä ”Suuresta tuntemattomasta”, joka on sitten ei-niin-kiva-paikka. Se kun kuhisee terävähampaita. Pääviisikko onkin sitten jälleen kerran pelastushommissa.
Ensimmäinen jatko-osa, Maa aikojen alussa 2 oli ihan mukavaa viihdettä, mutta valovuosien päässä ykkösen tasosta. Tämä kolmonen, joka kantaa nimeä Maa aikojen alussa 3: Ihmeiden aika taas on melko. . .hmm. . .väsähtänyt. Ei tämä kuitenkaan täysin surkea ole. Animointi on edelleen hienoa, erityisesti taustat on piirretty hienosti. Ääninäyttely on keskivertoa, Seran ääni on edelleen ärsyttävä, mutta muuten kaikki tekevät ihan hyvää työtä.
Huumoriakin on mukana, mutta se on huomattavasti vaisumpaa kuin edellisessä osassa, joka on sarjan hauskimpia. Pieni lentolisko Petri nousee hahmona edelleen muiden ylle, ja hänestä irtoaa lähes kaikki elokuvan huumori. Piikki ja Allikin ovat ihan mukavia, erityisesti Piikki, joka on jollain tavalla todella sympaattinen, vaikkei osaa vielä puhuakaan. Pikkutassu ja Sera taas ovat edelleen ikävän stereotyyppisiä. Kovisjengi onkin sitten toteutettu erittäin surkeasti. Henkka on stereotyyppinen, hokee koko ajan samaa ja äänikin on teennäinen. Muutkin kovikset ovat stereotyyppisiä, eikä heillä tunnu olevan todellista luonnetta.
Sitten pahikset, jollei hankaluuksia aiheuttavia koviksia siis lasketa sellaisiksi. Kolmannen osan terävähampaat ovat kehnosti toteutettuja. Alkuperäisen Maa aikojen alussa -leffan Terävähammas oli upeasti toteutettu ja hienon näköinen. Kakkososankin pahikset olivat ihan kohtuullisia, mutta nyt ollaan jo todella kömpelöitä. Mutta kun vertaa myöhempien osien ”petoihin” (lue: lylleröihin) niin kolmososan pahikset ovat vielä ihan kohtuullisia.
Lauluja on edelleen mukana, mutta enää ne eivät jaksa viihdyttää. Onneksi ne eivät sentään vie koko aikaa, vaan kunnollinen juonikin on. Ikävä kyllä kakkosessa vallinnut mukava tunnelma on laskenut, joskaan ei kokonaan kadonnut. Mutta väsähtänyt silti. Käsikirjoituskin on toimiva, mutta huonosti toteutetut pedot, ärsyttävän teennäinen kovisjengi ja väsähtänyt tunnelma syö pisteitä suuresti. Mihinkään ei pääse siitä, että ensimmäinen Maa aikojen alussa on ainoa oikea Maa aikojen alussa. Nämä jatko-osat tuntuvat olevan aivan eri sarjaa.
