David Samuel ”Bloody Sam” Peckinpah oli mies jonka elämantavat olivat soveliaammat aikakautensa rock-tähdelle. Hän hörppi pitkin päivää pullosta jossa ei ollut ainakaan vettä, sniffasi nenää syövyttäviä jauheita, röyhytteli hamppukasvia ja rähjäsi. Sellainen persoona sai kuitenkin aikaan muutamia elokuvataiteen kaanoniin kuuluvia leffoja. Valitettavasti nyt käsittelyssä oleva [I]The Osterman Weekend[/I] ei ole sellainen.
John Tanner (Rutger Hauer) järjestää viikonloppujuhlat kavereilleen joiden joukossa on aika raskaita nimiä. CIA:n agentti Lawrence Fassett (John Hurt) jahtaa vakoilurinkiä minkä jäseniä em. ystävät ovat.
Pohjana on Robert Ludlumin vakoiluromaani ja miljöö on Kylmän Sodan paranoidi ja kieroileva kyyläys missä musta ja valkoinen sekoittuvat tunkkaiseksi harmaaksi. Se on sellainen miljöö minne ”Bloody Sam” rosoisen romanttisine näkemyksineen ei kuulu, vaikka hän taatusti voi kuvata sen toiminnallisempia hetkiä. Hyvä käynnistys ja Bloody Samin vankka ote ovat hyvää, mutta juoni alkaa venyä, vanua ja harhailla ympäriinsä ja muodostuu täysin käsittämättömäksi sekametelisopaksi missä mikään ei ole selvää.
Rutger Hauer, tuo Hollannin arjalaislahja valkokankaalle on pääroolin vähemmän tärkeä persoona joka rekrytoidaan likaiseen peliin. John Hurtin paradoksaali olemus on täydellinen kyylälle vakoilijalle. Muut roolit ovat harmillisen yksiulotteisia vaikka niiden toteuttajista löytyy vankkoja nimiä ja tässä genressä yksiulotteiset pahviukot eivät riitä.
Mahdollisuuksia on melkoisen jämäkkään jännäriin, mutta ”Bloody Sam” ei saa siihen tarpeellista ruutia ja lisäksi juoni hajoaa mitättömiksi pirstaleiksi. Lyhyesti sanoen Bloody Samin viimeiseksi jäänyt elokuva ei ole räjähdys eikä edes syöksykierre. Se on pelkkä kuolevan ruhon kouristus vailla mieltä tai tarkoitusta.
